Rauhallista joulua!

Jouluntoivotukset!

Olenko minä nyt tonttu?

Jaskalla on ollut vähän leppoisampi joulunalusaika, kun polle sai rokotukset ja Rauha-täti kävi sukuloimassa. Viiden päivän laiskottelu näytti yllättäen tehneen hyvää Jaskalle, koska tikittävän aikapommin sijaan tätiratsastajan alla olikin äärimmäisen herkkä ja kuuliainen ratsu! Tätiratsastajakin oli rentoutunut ja täynnä positiivista latausta, mikä tietenkin heijastui samantien polleen. Mikäs siinä oli ratsastellessa kevyesti ja pehmeästi liikkuvan hörökorvan kanssa, ja mikä parasta: sama fiilis on jatkunut useamman päivän ajan!

Tänään, aatonaattona tehtiin vielä kevyt treeni ja Jaska pääsi viettämään joulua ja mun joululahja Jaskalle on pari vapaata (no sen verran iski hellämieli, että laitoin iltakauroihin pari kuivaa leipää, oho!). Kävipä vielä niin, että yllätysvieras tupsahti tallille porkkanapussin kanssa. Oli kuulemma tullut vaan vastustamaton halu tuoda Jaskalle herkkuja! Jaska kiitti aluksi tarjoamisista kääntämällä valtaisan ahterinsa in your face, kuten sanotaan, kun karsinan ovi avattiin. Onneksi yksinkertainen kavioeläimeni tajusi aika pian, että Hänen suurta hevoisuuttaan häirittiin kesken heinien mutustamisen hyvän syyn takia ja niin pääsi pääsi suomipolle rouskuttelemaan porkkanoita (kunhan ensin näytti, että osaa luopua niistä, meillä ei opita kerjäämään ja syömään sormia!!!). No, kerran taisi yllätysvieraan sormet jäädä hampaiden väliin. Vahingossa! Koska sormet=porkkana. Eikö?

Hyvää joulua kaikille ystäville, niin kaksi- kuin nelijalkaisille!

Onpa vaikeeta

Tonttu ja poro?

No on!

Kauheeta vääntämistä, väkinäistä pusertamista ja tätiratsastajalla on posket verillä, kun ei v*ttu mikään onnistu! Jaska (paska) punkee oikealle, kaatuu vasemmalle, menee just päinvastaiseen suuntaan kuin olisi tarkoitus (kyllä, jopa takaperin, kun Raivo-täti tahtois mennä eteenpäin!!) ja kaikki on niin säätänän vaikeeta. AAARGHHH! Koin olevani maailman paskin ratsastaja ja ruoskin itseäni ja ripottelin tuhkaa päälleni. Siitäs sain! 

Suomenhevosvoimat liikkeellä.

No, onneksi Valmentaja meni pollukan selkään ja totesi heti alkuun, että satula on muuten ihan kamala: kippaa oikealle ja ahdistaa edestä, että eihän tällä voi edes ratsastaa! Jaska-parka, ei ole kuulemma ollenkaan reilua sille, kun ratsastaja on kierossa kuin savolainen imurikauppias! Jaska sai kuitenkin kehuja yritteliäisyydestään sekä hyvästä asenteesta. Koin pakahduttavaa ylpeyttä! Helpottavaa, sillä onhan se parempi niin, että satula on ihan paska ja hevonen hyvä kuin toisinpäin. Satula on kuitenkin vähän helpompi vaihtaa parempaan! Voihan hevosenkin vaihtaa parempaan, mutta se olis melko vaikeaa, koska Jaska on maailman paras heppa! Ja rakkain! Ainakin mulle.

Kaveria ei jätetä... nälkäiseksi.
Jaska on herrasmiehenä työntänyt heinäkaukalonsa naapurin tammalle.
Kaukalo on sittemmin poistettu, koska Jaska piti sitä vapaa-ajan aktiviteettileluna ja
aiheutti maneesissa olijoille erinäisiä sydänkohtauksia kolistelullaan!

Problem solved 

Minähän en epäsopivalla satulalla ratsasta. Ainakaan tietoisesti eli pääsin taas kokeilemaan ilman satulaa ratsastamista (jo kolmannen kerran!). Aloitimme jälleen liinassa ja sitten kaveri päästi meidät ihan irti! Olin ihan että jos tässä nyt vähän kävellään. Noo, vähän kutkutteli kokeilla ravia. Eikun ravaamaan. Hienosti meni kolmikaariset ja pysyin jopa mutkissa kyydissä. Rohkeutta uhkuen ilmoitin juhlallisesti, että jos kokeilisin yhden pääty-ympyrän verran sit sitä laukkaa. Taisi mennä useampi kierros molempiin suuntiin, kun oli niin kivaa ja meni niin hyvin! Vähänkö oli voittajaolo! Ja lämmin (oli nimittäin reilusti pakkasen puolella!), ilman satulaa ratsastaessa on kuin olisi auton penkinlämmitin jäänyt täysille eli ei palele ahteria, päinvastoin!

Me oltiin irti! Eikä kukaan kuollut! Jeeee!

Olin jo valmistautunut ostamaan uuden satulan, mutta onneksi selvittiinkin vain toppauksella, Jaska oli suoristunut sitten viime toppauksen eli ei ihme, että satula vei vinoon! Ja oli kuulkaa pikkuisen eri tuntu perberissä, kun sai istua suorassa satulassa, ei tarvinnut koko ajan vääntäytyä ihme mutkalle ollakseen kutakuinkin keskellä. Ihme homma, niin pienestä kii.

Ootteko kuulleet hevoskeilauksesta?
En mäkään, mutta tältä se näyttää.

Kieltäytyminen ja mustelmat

Oltiin estevalmennuksessa (est = ennensatulantoppaamista). Ei sujunut. Jaska oli nyrpeänä, eikä halunnut ylittää ristikkoa ravissa. Touhu alkoi muistuttamaan enemmän keilaamista kuin estehyppelyä. Muutama viikko sen jälkeen Uhri yritti hypätä Jaskalla. Eipä mennyt sekään ihan putkeen: pari kertaa ylisuuri loikka miniristikon yli ja sen jälkeen totaalikieltäytyminen ja lähes kaatuminen esteen päälle. Uhri suistui kaulan yli puomien ja tolppien sekaan ja ohjat jäivät kiinni tolppaan. Minä messusin herranjumalaa ja näin jo sieluni silmin, kuinka Jaska vauhkoilee ympäri maneesia tolpan kanssa katkoen kaikki jalkansa ja kaulansa ja vaikka mitä! Mutta onneksi hevoiselleni on siunaantunut sen verran järkeä herneaivoonsa, että kaiken dramatiikan jälkeen se jäi vain paikalleen ihmettelemään kaaosta, minkä oli itse aiheuttanut. Huh! Jaska selvästikin järkyttyi ja oli tekemistä, että saatiin se menemään edes maassa tolppien välissä olevan puomin yli. Eipä ollut järkeä jatkaa. Onneksi Uhrikaan ei loukkaantunut sen vakavammin, toinen käsi sai pari komeaa mustelmaa ja tuplasi kokonsa. Ei kuulemma tarvii käydä edes salilla, että saa haban kasvamaan! Pohdimme syytä moiselle hyppyhaluttomuudelle ja tultiin siihen tulokseen, että epäsopiva satula (toivottavasti) oli kaiken pahan alku ja juuri. Toppaaja sanoi, että on hevosia, jotka ovat niin herkkiä, että eivät suostu mihinkään, jos joku on huonosti. Ja on hevosia, jotka eivät välitä ja sitten kipeytyvät kunnolla. Jaska kuuluu ilmiselvästi ensimmäiseen ryhmään!

Taivas varjele mitä sieltä tulee!

Valoa kohti

Reippain mielin valmennukseen vähällä treenauksella (koska satulaongelma!) ja lopputulos oli mitä mainioin, kunhan ensin saatiin Rauha-tädin tappiinsa viritetty kireys ja yliyrittäminen ensin laukaistua! Valkku sanoi, että Jaska on niin mun peili, että jos vähänkään olen kireänä ja asenteella "nytperkeleonnistuuvaikkaväkisin" niin Jaska on yhtä kireänä eikä tasan mikään onnistu. Mutta kun Rauha rentoutuu ja muistaa hengittää niin Jaskakin rentoutuu ja kappas, kun me osataan taas! Ja on kivaa! Eli, jos on jo valmiiksi huono päivä ja sieraimessa majailee palkokasvi, on turha mennä Jaskan selkään hampaitaan kiristelemään. Palaute on välitön: haista ite! 

Jaska näyttää kieltä, koska Rauha-täti on kireä.

Söpistelyä ala Jaska ja Rauha <3

Kuvaussessiot

Tallinpitäjän ehdotuksesta keräsimme itsenäisyyspäivänä (-17C!!!!) kaikki tallin suomenhevoset samaan kuvaan. Tosin yksi jouduttiin kuvaamaan erikseen, kun ihmiset eivät riittäneet (liitettiin poku jälkikäteen samaan kuvaan). Meinasi käydä vähän jännäksi touhu, kun polleja alkoi tulla joka suunnasta kentälle! Jaska kasvoi ainakin kymmenen senttiä (mitattiin toppauksen yhteydessä ja tulos 152 cm hokit jalassa eli noin 150cm ilman kenkää, melkein poni!!!) ja alkoi höristellä sinne sun tänne. Eikä jalat pysyneet paikallaan ja yrittipä tuo ketku vielä potkaista lähintä kaveria hanuriosastolle kiljumisen kera. Vetäydyimme siis turvallisuussyistä hieman takavasemmalle ja saatiin kuin saatiinkin kuvat otettua. Mikähän orisyndrooma Jaskaa vaivaa, kun pitää alkaa elvistelemään isommassa porukassa? Session jälkeen pyysin tallikaveria nostamaan mut selkään tadaa! ilman satulaa siis taas! Ja ihan kuin oltaisiin aina menty ilman satulaa, niin vaan laukat ja ravit meni hienosti ja ai että kun oli taas kivuus huipussaan ja hyvä lämmin hellä arsella oli olla! Kyllä se taas tästä hyväksi muuttuu!

Kaikki tallin suomenhevoset kuvassa itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Tuli ihan kylmät väreet, kun oli niin juhlallinen olo!
Vai johtuikohan se sittenkin pakkasessa seisoskelusta...

Mina olen uksisarvinen taruolento, enko olekin!