 |
| Olipa kerran pieni ja pörröinen poni, jota kaikki suuret hevoiset tulivat joukolla ihmettelemään. |
Syksyn satoa
Pitkä syksy on vihdoin taittunut ja säätila muistuttaa etäisesti talvea. Ainakin lunta on piisannut. Tätiratsastaja malttoi parannella leikattua polveaan jopa neljä viikkoa (kepeillä piti könkätä kolme viikkoa) ja hetimiten piti kavuta Jaskan selkään. Kylläpä olikin jännittävää! Tuntui suorastaan, ettei ole ikinä ratsastanut ja kaikki taidot olivat kadonneet. Jaskakin aisti ratsastajan jännityksen ja meinasi olla hieman täpinöissään, mutta tilanne raukesi onneksi rauhanomaisesti, kun täti muisti hengittää! Käyntiä piti mennä, mutta kun nyt kerta oltiin lähdetty, niin pitihän sitä raviakin vähän kokeilla. Varsin perunasäkkimäinen suoritus, kun ei uskaltanut keventää. Huh. Alkuun ratsastuskerrat olivat sangen lyhytkestoisia ja rauhallisia, taisi mennä monta päivää ennenkuin täti tohti kokeilla laukkaa. Yllättävää kyllä, polvi ei ole ratsastuksesta sen suuremmin ärtynyt, paitsi valmennuksesta, joka saattoi ehkä olla hieman liian rankka rupeama nahistuneelle kanankoivelle...
 |
| Edellisestä ratsastuskerrasta 4 viikkoa! Lääkäri ei varmaan olisi antanut lupaa, mutta kysyttiinkö siltä? |
 |
| Jaska ja muhkea kaula. |
Uusia tuulia
Jaskalla on nykyään uusi vuokraaja ja yhteistyö on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. Hieman säälin, kun vuokraaja meni valmennukseen ja joutui melkoiseen rääkkiin (hihi, täti oli salaa helpottunut, kun pääsi kuin koira veräjästä!), mutta hyvin sujui!
 |
| Olipa kerran suuri, punainen pallo. |
Maastoilut ovat jääneet sattuneesta syystä nyt väliin, kun ei uskalla ottaa riskejä, että Jaska säikähtää jotain ja tätiratsastaja päätyy ottamaan geologisia näytteitä maaperästä. Tai että pitäisi jalkautua jossain mahdottoman kaukana eikä sitten rampana pysyisi messissä, kun vauhko koni teutaroisi ympärillä. Jospa joku päivä, saatiin taannoin tilsakumitkin alle niin on jopa teoreettinen mahdollisuus pysyä pystyssä.
 |
| Tätiratsastaja muikeana, kun on päässyt taas ratsastuksen makuun! |
Narunpyöritystä
Käytiin pikkuporukalla katsomassa Tampereella Vepsän hevoskoulutusta. Oli aika vaikuttavaa ja hirveä inspiraatio iski taas narunpyöritykseen. Eikun kokeilemaan. Jaska osasi näköjään edelleen kaikki jutut, hieman joutui muistuttamaan parissa kohtaa. Toisella kertaa otimma rekvisiittaa mukaan ja palloa meni Jaskan yli ja ali ja pressu niskaan ja pressun ali. Nääh, ajatteli Jaska, liian helppoja. Välillä on kiva tehdä jotain muuta kuin ratsastaa, pysyy mieli virkeänä.
 |
| Tää siedättäis nyt hevosta. Jaska on oikein kuuliainen narunpyöritystapaus. |
 |
| Kukkuu! Kuka se sieltä kurkistaa? |
Pikkujoulut
Talliporukan perinteiset pikkujoulut pidettiin pari päivää sitten. Tänä vuonna tätiratsastaja sai loistoidean ohjelmanumeroksi: tehdään Uhrin kanssa katrilliesitys! Siitäkös Uhri innostui ja heti rataa suunnittelemaan, täti valikoi musiikkia. Hyvissä ajoin eli kaksi viikkoa ennen esitystä alkoi armoton treeni ja vähän kyllä huolestutti, kun:
* Jaska ei sietänyt Sebaa lähellä ja nakkeli niskojaan aina kun kohdattiin
* Tätiratsastaja unohti, mihin pitää mennä
* Uhri unohti, mihin pitää mennä
* Ajoitukset olivat ihan keturallaan, kun Jaska ampaisi laukan jälkeen reipasta ravia päätyyn kuin telkkä pöntöstä kun Seba oli vasta siirtymässä raviin uralle
* Hevoset pelkäsivät kaiuttimia
* Hevoset pelkäsivät musiikkia
* Ratsastajat menettivät hermonsa hevosiin, jotka pelkäsivät kaiuttimia ja musiikkia
* Musiikki ei osunut sitten yhtään kohdalleen (ihan kaksi biisiä, toinen alkaa kun laukataan)
 |
| Jaska the Jouluponi |
Että siitä lähdettiin! Pikkujouluja edeltävänä päivänä asennettiin vähän joulunauhaa suitsiin (ihan vaan että jos pelkäävät niitäkin!) ja mentiin ohjelma läpi. Täydellisesti! Kaikki osui nappiin eivätkä polletkaan pelänneet koristeitaan, joten hyvillä mielin kantaesitystä odottamaan!
Suuri päivä koitti ja pientä jännitystä oli selvästi ilmassa, kun tungettiin vähän lisää joulunauhaa heposiin. Ihan kätevää olisi opetella letittämään häntää ennenkuin väsää sinne koristeita... ei ihan salonkikelpoista, mutta menetteli.
 |
| Spektaakkelin kantaesitys. |
Itse esitys meni kohtuuhyvin, ajoitukset toimi, musiikki oli vähän myöhässä ja Jaska oli aika menollaan (suom. jyrä!), mutta oikein tyytyväinen saa olla suoritukseen treenimäärä huomioon ottaen. Spektaakkelin jälkeen otettiin jouluisia kuvia heppasista ja mässäiltiin herkkuja. Oikein kiva päivä, meillä on kyllä ihan paras talliporukka!
Toivottavasti lumi pysyy maassa, että on heppojen mukavampi pönöttää tarhoissaan. Ja toivottavasti ei tule mitään hirmupakkasia, ettei täti jäädy pystyyn ja Jaska kerää höpöenergiaa itseensä. Mukavaa joulunaikaa, ensi vuoteen!
