Olen seurannut vierestä, kun tallikaveri aloitti lännenratsastuksen suomipollellaan ja ihastellut, miten nopeasti hevonen on muuttunut hieman hermoheikosta yksilöstä valtakunnan luottohevoseksi, ryhtikin on kohonnut siinä sivussa. Kouluttaja on sama, joka neuvoi minua maastakäsittelyssä ja niinpä sitten asiasta intoutuneena päätin myös kokeilla lännenratsastusta! Lännenratsastus poikkeaa jonkin verran perinteisestä kouluratsastuksesta, mutta itseäni kiehtoo koko touhun ideologia, missä pyritään rentouden kautta opettamaan hevosta siten, että edistyneempänä se jo ymmärtää pienestä vihjeestä, mitä siltä odotetaan ja tekee pyydetyt asiat mielellään. Lännenratsastuksessa on monta eri lajia, mutta perusperiaate niissä kaikissa lienee sama eli saumaton, vähäeleinen yhteistyö ja ennenkaikkea hevosen halu tehdä asioita.
 |
| Länkkäri on näin kivaa! |
Siispä asiaan: länkkäsatula selkään ja täti kyytiin. Ohjat olivat kevyttä "köyttä" ja tässä vaiheessa vielä ns. umpiohjat, avo-ohjilla eli kahdella erillisellä narulla olisin varmaan onnistunut saamaan konin jalat sievästi nippuun ja pollen kyljelleen, koska eihän ne olis käsissä pysynyt. Ja sitähän emme tässä hakeneet enkä jatkossakaan ole aikeissa lassota vasikoita tahi muuta hurjaa vaan tavoittelen sitä rauhallisuutta ja rentoutta. Lännenvarustus olikin sitten aikalailla siinä, ei ollut stetsonia, cowboy-buutseja, hapsuchapseja tahi muuta noloa. Enkä huutanut jiihaa, sen aika tulee sitten myöhemmin! Mieluusti kyllä ostaisin tuommoisen satulan tulevaisuuden maastoretkiä ajatellen, ihan sikakivaa matkustella tuommoisella penkillä!
Aluksi harjoittelimme sivulle myötäystä. Toiset hevoset ovat vähän haastavampia myötäyksen suhteen ja saattavat nojailla ohjaan pitkiäkin toveja ilman pienintäkään aietta myödätä. Mutta ei Jaska! Muutama toisto ja polle myötäsi jo ennenkuin kerkesin kunnolla napata narusta edes kiinni! Hevonen voi aluksi myös pyöriä ympyrää, ennenkuin se hoksaa että tässähän on tarkoitus olla paikoillaan kuin tatti. Hepo saa palkinnon eli löysän ohjan heti, kun se myötää eli tuo itse päätään kohti narua ja näin se siis oppii että kun toi täti ottaa tosta kiinni ja vie kättä tonnepäin niin mun pitää tehdä näin. Jne. Helppoa kuin heinän teko. Sitten sama käynnissä ja tämähän onkin sitten se kuuluisa yhden ohjan pysäytys! Ja heti oli Jaska juonessa mukana, ei pyörinyt ympyrää tahi muuta ylimääräistä, pysähtyi niille sijoilleen ja odotteli rauhassa että mitäs sit seuraavaksi!! Huippuoppilas!
 |
| Nuuh nuuh. Rentouden ruumiillistuma! |
Seuraavaksi tehtiin alaspäin myötäystä ja siinä kestikin vähän aikaa, ennenkuin polle hokasi, mitä haetaan. Ja sama käynnissä. Että! Vielä tehtiin harjoitusta jossa ohja tuodaan ns. ympyrän keskikohtaa kohden ja pohkeella rytmitetään sisätakajalkaa astumaan alle. Tässä tulikin aluksi Jaskalle vähän kiire ja tätiä melkein huippasi kun pyörittiin pientä paskarinkiä, mutta sitten koin ahaa-elämyksen ja tämäkin vaativa harjoitus saatiin kunnialla läpi! Siinäpä se sitten olikin. Polle puuskutti tyytyväisenä, vaikka ei sen kummempaa tehty, mutta ilmeisesti aivojumppa käy hevosellakin ihan työstä! Parasta kaikessa oli, että hevonen oli niin rento ja rauhallinen ja minäkin saavutin Rauhan olemuksen! Tätä lisää ehdottomasti!
Kouluratsastuksen alkeita
 |
| Osaan myös ravata nätisti! |
 |
| Näin laukataan! |
 |
| Ja näin! |
 |
Näytän aika ratsulta! Helppoa kun sen osaa.
|
Seuraavana päivänä olikin ohjelmassa kouluratsastuksen alkeita Ratsuttajan toimesta. Jaska sai heti kehuja siitä, miten oli heti hommassa mukana jo alusta lähtien, oli mukavan rento ja kuulolla ja nöyrästi teki töitä. On ollut onni löytää hyvä ja hevosen ehdoilla etenevä ratsuttaja, joka ei pakota hevosta tekemään semmoista, mitä se ei osaa. Polle oli jälleen kerran tyytyväisen oloinen opetussession jälkeen ja sehän onkin tärkeintä koko touhussa! Itse tulin siihen tulokseen, että minä keskityn nyt tuohon länkkärihommaan ja kävelyyn maastossa ja puuhastelen maastakäsin juttuja ja annan Ratsuttajan keskittyä hevosen kouluttamiseen. Omat taitoni ovat sen verran vajavaiset, että en halua vesittää toisen tekemää työtä, kyllä me ehditään harrastaa kuviokelluntaa eli koulutuuppausta sitten mielin määrin joskus tulevaisuudessa!
Vielä pientä lihashuoltoa
Tänään kävi hieroja toteamassa, että polle on kutakuinkin samanlainen kuin viimeksi eli ei ainakaan mainittavia kiristyksiä ja jumeja ollut tullut. Jaksa nautiskeli hieronnasta jopa siinä määrin, että hieman huolestuimme, pysyykö se edes pystyssä! Oli nimittäin lähes unessa ja seisoi jotakuinkin huterannäköisesti vinossa. Vaan eipä kaatunut poni tälläkään kertaa, ylähuuli venyi venymistään, kun tuntui niin mukavalta, johan se kohta roikkuu polvissa asti! Ennen hierontaa harjasin ja puunasin ja kiillotin hevosta, silti siitä nousi semmoinen pölypilvi lopputaputteluissa, että herkempi olisi saattanut hälyttää palokunnan kun talli on tulessa! Siinä odotellessa kupsuttelin vielä sään päältä ja ai että, miten polle nautti! Ja taas oli ylähuuli menossa kohti lattiaa. Hieronnan jälkeen polle pääsikin tarhaan ja juuri sopivasti olikin ruoka-aika! Aika leppoisaa on Jaskan elämä. Ens viikolla sitten treenataan länkkäriä sekä Ratsuttaja tulee taas muistuttamaan miten ollaan kouluhevosiksi. Siihen asti seonmoro!
 |
| Näin venyy ylähuuli kun täti rapsuttaa sään päältä! |
 |
| Hei olen Jaska, suippohuulihevonen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti