Laidunkausi korkattu!

Lentävät lihapullat!

Mitä täällä oikein tapahtuu?!?!

Viikko sitten koitti vihdoin Se Päivä. Siis päivä, kun rahdattiin pollet laitumelle. Matkahan ei ollut onneksi kovin pitkä, pari kivenheittoa tallilta (tai riippuu siitä, kuinka pitkälle heittää). Mutta siis ihan lähelle. Hevoset olivat nauttineet aamupalan karsinoissaan ja odottelivat ulospääsyä, kun innokas ryhmä hevosenomistajia saapui paikalle aamutuimaan. Riimut päähän, jonoon järjesty ja mars! Onneksi laitoin naruriimun Jaskalle, oli nimittäin pikkuisen täpinöissään, kun ei mentykään tarhaan vaan poispäin tallillta. Alkoi askel tihentyä ja ryhti kohota, kun rutiineja rakastavan kavioeläimen maailma keikahti syrjälleen, kun tapahtuikin jotain erilaista. Kunnialla selvittiin kuitenkin vihreälle nurmelle ja kaikki viisi olivat valmiina irtipäästöön. Ja kaksijalkaiset äkkiä alta pois!

Kuka sää oot?

Olen mies. Olen haistanut naaraan.

Alkuun oli vähän säpinää, kun tavallaan tuttuja, mutta kuitenkin vieraita hevosia piti käydä vuorollaan nuuhkimassa ja niille vinkumassa. Ja ottaa vähän potkua takalistoon. Hetken päästä näyttikin jo hyvältä. Vaan kuinkas kävikään? Jaska alkoi vahdata mummohevosta siihen malliin, että piti perustaa "Pelastakaa mummohevonen ry" ja ottaa vainoamisen uhri pois ennenkuin jotain ikävää olisi sattunut. Mummo ei ollut ollenkaan pahoillaan, että joutui jättämään lauman, päinvastoin! Taisi huokaista syvään helpotuksesta, kun pääsi moisen teinilauman armoilta pois. Jaska käyttäytyi kuin orhi konsanaan irvistellessään tamman hajuille, että liekö raukka unohtanut (tietoisesti?) että ne mieskilluttimet ovat jo aikaa sitten poistuneet keskuudestamme. Rip pallit.

Jaska nojailee uuteen kaveriin (ja puraisi sen jälkeen!)

Are you talking to me?

Tilanne alkoi pikkuhiljaa tasoittua ja Jaskakin malttoi käydä syömään, jahka oli laukannut about neljä kertaa laitumen ympäri, koska maailmankirjat olivat jälleen kerran sekaisin. Koska mummohevonen. Pois. Ei. Pysty. Käsittämään. Juokse. Lujaa. Unohdat. Mummo. Hevosen. 

Seuraava aamu valkeni siten, että Jaska ja toinen suomipolle söivät onnellisina ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta kaksi muuta sankaria (tallin pienin ja suurin) olivat kärsineet jonkinasteisia sotavammoja. Kyseinen parivaljakko koostui kahdesta jääräpäästä, jolloin kolhut ovat väistämättömiä. Onneksi ei kummallekaan tullut sen vakavampia vammoja. Varotoimenpiteenä huligaanit siirrettiin kuitenkin takaisin tarhoihin. Lopputulos: laitumella on siis kaksi suomenhevosta, jotka nauttivat toistensa rapsuttamisesta ja tietenkin syömisestä! Jaska ja tämä toinen heppa löysivät toisensa jo pari tuntia laitumelle laskun jälkeen, päät laskeutuivat somasti samalle ruohotupolle (iik miten söpöä!) ja siitä sitten jatkettiin toiselle tupolle vieretysten. Kiva, että löytyi Jaskalle kaveri, hyvin ovat näyttäneet viihtyvän yhdessä ja antavat jopa hyvin kiinni! 

Raa raa rapsutin...

Jaska sai pienen loman, kun podin flunssaa enkä kyennyt sängyn pohjalta liikkumaan jääkaappia pidemmälle, mutta eipä tuo ole vissiin haitaksi ollut. Ainakaan ylimääräistä virtaa ei ole kertynyt, päinvastoin. Jaska on ollut oikein rauhallinen ja mukava tätikuljetin! Mii laik!

Villi ja vapaa!

Alla videokoosteet tapahtumasta starring Jaska ynnä muut: