Rakkaat

Rakkaat

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kevät!

Mistä arvaa, että on kevät?
Huulijumppaa!
Aika rientää!

Edellisestä pakinoinnista on näköjään vierähtänyt melkoinen tovi. Tätiratsastajan laiskuutta vissiin. Työ vie mehut ihmisestä ja tyyny houkuttelee enemmän kuin koneen ääressä istuskelu...
Kyllä siinä vaan silmä lepää.
Mutta asiaan. Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä näiden kuukausien aikana, kuten Jaskan ja tätiratsastajan kuperkeikka, hyppelyä ja maastoilua vuokraajan toimesta (mistä tätiratsastaja on kovin innoissaan, koska ei jännitä läheskään yhtä paljon, kun on itse tukevasti maan pinnalla!) ja tietenkin valmennuksia.
Komeat poskiparrat eli puliveivaimet!
Kuperkeikka

Kuperkeikka säikäytti pahemman kerran tätiratsastajan, koska eihän sitä ollut osannut edes pelätä, että hevonen menee kesken kaiken kaatumaan (nytpä osaa!). Mutta niinhän se vaan meni. Tilannetta edelsi laukannosto ja ilmeisesti Jaska onnistui kamppaamaan itsensä ja teki pitkän kyntövaon maneesin pohjaan ennen kyljelleen menoa. Tätiratsastaja sukelsi hiekkaan herranjumalaa huutaen (sopii muuten pakanan suuhun kuin peruna maksalaatikkoon, huoh!) kuin hylje kiveltä Saimaan aaltoihin siinä vaiheessa, kun polle konttasi etupolvillaan. Salamannopea reagointi pelasti tätiratsastajan suuremmilta vammoilta, kuten esim. leikatun polven, lantion, kylkiluiden ja tärkeiden sisäelinten murskaantumiselta! Ohjat käsistä ja kädet edellä äkkiä pois ja kauas satulasta. Ihan niinkuin on opetettu. Eiku...? Onneksi ei käynyt pahemmin, Jaska keräili itsensä pystyyn suuren hämmennyksen vallassa, pienet vekit etupolvissa ja toisen silmän päällä. Huh. Jaskan jalat taivuteltiin ja vähän sitten juoksutusta ja takaisin selkään. Sen verran jäi itsesuojeluvaistoa jäljelle, ettei laukannostoa enää yritetty. Seuraavalla kerralla sitten.


Jaska-reppana ihan hämillään kaatumisen jälkeen. Ei voi käsittää, miten se sai vasemmanpuoleisen silmäkulman auki, kun kaatuminen tapahtui oikealle kyljelle!

Maneesin seinään oli ilmestynyt ERIVÄRINEN levy! Jaska pani moisen mullistuksen heti merkille ja oli ihan viittä vaille, ettei poistunut koko maneesista samantien. Uteliaisuus voitti ja levyä piti päästä heti tutkimaan! Tarkan nuuhkimisen ja maistelun jälkeen levy todettiin vaarattomaksi ja Jaska kykeni taas olemaan normaali.

 Maastoilua
Ryhmämaasto. Huomatkaa Seban omat kuviot! Kuviokellumisen aiheutti tien sivussa ollut laatikko tms. Suomipollet eivät tapansa mukaan noteeranneet koko hökötystä.
Jaska on päässyt maastoilemaan, koska vuokraaja on normaalilla järjenjuoksulla varustettu (nuori) ihminen, eikä se ole vielä hoksannut, että maastoilu on tuiki vaarallista ja että siihen voi kuolla. Niinpä se ei myöskään lietso Jaskaa turhaan paniikkiin kaikilla kuoloajatuksillaan kuten tätiratsastaja ja maastoilu sujuu oikein leppoisasti. Tätiratsastaja on ollut mukana henkisenä tukena (kenelle? Ilmeisesti ihan itselleen!). 


Tulipahan potkuteltua vajaat 6 km!
Kerran täti sai lainaksi potkurin ja siinä olisi kuulkaa james potkukelkkakin kalvennut, sen verran haipakkaa täti sätki menemään! Polletkin (Jaska ja Leevi) joutuivat ihan ravaamaan, että pysyivät silakkana suihkivan potkuritädin perässä! Lenkki ulottui sivistyksen keskelle, vastaan tuli mopopoika (tai siis takaapäin), joka kyllä hiljensi merkin saatuaan, mutta veti hevosten ohi komeasti sivuluisussa (vähän sohjoa tiellä). No, karaistuneet ja kaiken nähneet suomipollet eivät korviaan lotkauttaneet teinin esitykselle. Kuten eivät myöskään vierestä nousseelle hävittäjälle. Tai autoille. Tai millekään. Edes potkukelkka ei pelottanut tallin pihasta lähtiessä, Jaska tunki oitis turpansa häkkyrään ja vähän tuuppi sitä, koska se oli uusi ja mielenkiintoinen juttu! Hienoja hepoja! Jaska kuumui vähän ravaamisesta ja pukitti muutaman kerran mielenosoituksellisesti (mikä olisi saanut tätiratsastajan katatoniseen tilaan selässä!), mutta tämähän ei vuokraajaa haitannut, nauratti vain! Milloinkahan tätiratsastaja pystyy nauramaan yhtä huolettomasti katsoessaan lähestyvää kuolemaa silmiin?




Jaska, otetaan semmonen selfie!
Jaska: ota vaan ihan keskenäs, mä syön näitä pajunkissoja.. eiku oksia.

Hyppelyä

Vuokraaja on harrastanut satunnaisesti estehyppelyä Jaskan kanssa ja kehitystä on tapahtunut! Jaska alkaa taas päästä jyvälle hommasta ja tuntuu nauttivan kovasti. Joskus tulee pieniä huteja, kuten kerran, kun ensin oli kaksi ristikkoa peräkkäin ja sit toisesta tulikin yhtäkkiä pysty. Eihän sitä voinut hypätä, joten ratsukko sujahti sujuvasti esteen ja seinän välistä. Tätiratsastaja olisi taas saanut tilanteessa vähintään kolme sydäriä ja kaksi aivoinfarktia ja suistunut päin seinää. Mutta vuokraaja hallitsi tilanteen tyynesti kuin kurkku. Ja naureskeli vaan. Vähän niinkuin kusela. Se jean pierre.


Jaska ja vuokraaja estehyppelyn ihmeellisessä maailmassa.
Tätiratsastajan "tyyli"näyte!

Jaska pääsi taas vähän keikistelemään kameran edessä. Sen taidon se kyllä osaa. Toisin kuin tätiratsastaja, jonka naama muistuttaa usein kissanoksennusta ja siten pilaa hienot yhteisotokset uljaan hevosensa kanssa. 
Mannekiini-Jaska. Ja sit joku ihme kuvanpilaajahärö.

Jaska on sisäistänyt, miten tätiratsastajan kanssa on parasta poseerata!
Niin joo. Kevät. Ja karvaa. Sitä irtoaa ihan huolella. Jaskasta siis. Eihän sitä olekaan pöllynnyt kuin tammikuun lopulta. Ja vielä on matkaa kesäkarvaan... Mutta eipä ole talvella palellut pollea (eikä ole loimitettu, toppaloimikin oli unohtunut tätiratsastajan kotiin koko talveksi!). Tätiratsastaja palasi muistojen tielle yhteiselon ensikuukausiin. Meno oli vähintäänkin huvittavaa (paitsi tätiratsastajaa ei huvittanut yhtään, hirvitti ennemmin!). Siitäpä sitten inspiroituneena kehkeytyi pieni video, jossa mennyt kohtaa nykypäivän, tässä:




Muutama kuva Jaskan ratsu-uran alkumetreiltä!
Jaska ikuistettuna pastelliväreillä! Kerrankin tätiratsastaja voitti jotain arvonnassa. Kuva odottaa kehystämistä ja pääsee paraatipaikalle olkkariin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti