Tätiratsastaja-Rauhallahan oli tunnetusti ja itsensä paljon esiintuoma maastoilukammo. Eli vapaasti suomennettuna: kuolemanpelko. Tämä näkyi esimerkiksi siten, että Rauha haaveili ja puhui paljon maastoilusta, että pitäis ja pitäis, mutta kun olisi sitten oikeasti pitänyt, niin jopas alkoikin löytyä syitä, miksi ei voi. Siis mennä maastoon. Suurin syy taustalla lienee kuitenkin oli se maastokammo eli halu elää. Koska maastoillessa voi kuolla vaikka kuinka monella tavalla ja monta kertaa.
 |
| Näinhän se menee: kun yhtä menee hakemaan, niin koko lauma tulee. Jos tulee. Ja se yksi tietenkin viimeisenä. Jos saa pirttihirmulta luvan. |
1. Hevoinen voi pillastua toistaiseksi tuntemattomasta tai tunnetusta syystä ja lähteä kiikuttamaan tätiä hurjaa vauhtia esim. tielle ja ratsukko jää tukkirekan ruhjomaksi tai syöksyä valtavien g-voimien saattelemana päin puuta, jolloin molemmilta katkeaa vähintään kaula ja muita tarpeellisia ruumiinosia puun lisäksi tai sitten koni voi hulluuspäissään holtittomasti kaahottaessaan sivuaskelin suistua syvään ojaan tädin päälle, jolloin täti rusentuu kuoliaaksi ja hukkuu kuoliaaksi ja aortta repee ja aivot tulevat pihalle haljenneesta kallosta. Että näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.
2. Takaa- tahi vastaantuleva autoilija ei huomaa pientä ja söpöä ratsukkoa ja ajaa sen päälle, koska aurinko paistoi silmiin tai kännykässä oli jotain mielenkiintoista, naapuri vilkutteli ja piti vilkuttaa takaisin tai lintu oli kakkinut just siihen kohtaan tuulilasia, jossa ratsukko olisi näkynyt tai kuski oli vaan niin kännissä tai halusi tehdä pahaa ratsukolle/itselleen/koko maailmalle.
3. Jne. Got the point?
Tai. Sitten on tietenkin sekin mahdollisuus, että mitään dramaattista ei tapahdu ja ratsukko palaa ehjänä ja varsin muikeana kotiin. Mutta tätä vaihtoehtoahan ei worstcasescenario-ajattelumallia harjoittava tätiratsastaja tietenkään voinut uskoa. Paitsi nyt.
 |
| Rauno-kaivuuterrieri. Ei liity sitten millään tavalla tekstiin, mutta oli niin hassu mudan peittämän nokkansa kanssa. |
Jaska ja Rauha läksivät kylille eli citymaastoon Vuokraajan ja Sipsi-mummon kanssa. Urhea Sipukka oli mörönsyöttinä ja Jaska varmisteli perähevosena. Niin sitä kuulkaa vain mennä lompsittiin pitkin asutusalueita kaviot asfaltilla kipikopittaen, tuli vastaan mopoa ja pyöräilijöitä, ambulanssi ja monta muutakin autoa, suojateitä (Sipsi säikähti kerran valkoisten viivojen päällä, että se tippuu sinne väliin, hih!) ja lopulta oltiin jopa marketin takapihalla. Välillä poikettiin metsään ja otettiin jopa pari pätkää ravia, eikä mitään kiihtymistä tapahtunut Jaskan osalta. Pari kertaa tuli pieni säpsähdys, kun kuusiaidan takaa kuului ääniä ja joku setä käynnisti ruohonleikkurin ratsukoiden takana (huomaavaisesti sammutti koneen siksi aikaa, kun mentiin ohi!!!). Ja kerran piti kävellä hyvin taipuneena puistonpenkin ohi, koska siinä päällä oli sanomalehti! Väkeä kertyi kadunvarsille hymyämään ja pienet tyttöset olivat varsin innoissaan, kun törmäsivät näinkin uljaaseen näkyyn. Säätiedotuksen lupaamia ukkosmyrskyjäkään ei tullut, joten tätiratsastaja hikoili turhaan takin alla. Sade alkoi vasta, kun pollet olivat karsinoissaan riisuttuina.
 |
| Siinä sitä patsastellaan marketin kulmilla kuin kuka tahansa rohkea ratsukko. Tätiratsastajakin hymyilee kilpaa auringon kanssa, niin kivaa oli! |
Mitenkä tämä citymaastoilu sitten oli mahdollista monikammoisen tätiratsastajan osalta? Suuri kiitos kuuluu Vuokraajalle, joka on Jaskan kanssa käynyt vaikka missä ratsastelemassa eikä Jaska ole suurempia pelkotiloja näyttänyt. Hyvin siis siedätetty! Juuri sen vuoksi Rauhakin uskalsi luottaa mielitiettyynsä eikä edes ymmärtänyt jännittää. Hieno fiilis ja suuri yhteenkuuluvuuden tunne valtasi tätiratsastajan lenkin jälkeen. Ajatella, että jo näin kolmen vuoden jälkeen uskaltaa luottaa omaan hevoseensa! Vautsi, enpä olis uskonut, että näin pian (hihihi). Taisipa olla niin, että edesmenneen Santun kanssa meni suurinpiirtein sama aika, ennenkuin luottamus alkoi olla tosiasia. On tää laji vaan niin hieno!
 |
| Ihan paskaa, sanoi Vuokraaja, kun siivoili hevon tuotoksia kadulta. Mutta mitäpä sitä ei ratsastajan maineen vuoksi tekisi! Tärkeintä on sopu ja iloiset immeiset! |
 |
| Sipsi-mummon näkövinkkelistä. Huomaa tummat pilvet tätiratsastajan yllä! Ettei nyt vaan sattuis mitään... |
Tätiratsastaja syventyy nyt euforoimaan kokemaansa. Oikeasti tätiratsastaja alkaa pakkaamaan, kun kuninkuusravireissu häämöttää huomenna! Toivottavasti ei sada koko aikaa ja jos sataa, niin olis edes lämmin. Ja jos ei oo lämmin, niin toivottavasti edes voittaa totossa. Ja jos ei voita, niin olis ees hyvää olutta. Ja jos se on pahaa, niin ei olis matöfakin darra. Ja jos on darra, niin ainakin on ollut hauskaa! Son moro!
Elävää kuvaa elikkäs totistusaineistova laukkavoltista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti