Esteen yli ja vähän vierestä

Tuuli pudotti laudan. Mitä teki Jaska? Pienen säpsähdyksen jälkeen piti heti mennä tutkimaan tilanne. Hyvä piirre hevosessa, kun paikalta pakenemisen sijaan haluaa tutustua epäilyttävään asiaan. Tätä on tätiratsastaja yrittänyt vahvistaa ja niinpä mentiin katsomaan, että mikäs lauta se siinä ja millä asialla.

 Ei oo helppo laji, miltei mahoton

Kommentoi tätiratsastajan kaveri, kun (varmaan silmiään pyöritellen ja päätään pudistellen) katseli tätiratsastajan postaamaa kuvasarjaa estehyppeyistä. Ei ole pyörälläajoa estehyppely, heti unohtuu kaikki, kun vähän pitää taukoa (esim. joitakin kuukausia tai vuoden) lajista. Eikä pyörällä ole omaa tahtoa ja ajatuksia, kuten hevosella. Pyörä menee just niin lujaa ja siihen suuntaan kuin kuski haluaa. Hevosen kohdalla ei aina välttämättä ole näin. Kuten tuli huomattua taas tänään!

Estehyppelyä edeltävänä päivänä Jaska sai vaan nauttia karsinan viileydestä, puurosta ja rapsutuksista. Ei kuulunut valituksia hevosen suunnalta.

Tällä kertaa tätiratsastaja itse ehdotti Uhrille, että pitäiskö hypätä joku päivä, tuutko jeesaamaan? Ja niin koitti se joku päivä ja tätiratsastaja oli intopiukeana (no ehkä vähän liioiteltu ilmaisu, semisti innoissaan ehkä), kun pääsee taas hyppäämään. Ei ollut perhosia vatsanpohjassa eikä täti keksinyt kaikenmaaliman tekosyitä välttyäkseen hyppäämiseltä, kuten: 

a. jalka/selkä/käsi/pää/maha/mieli on kipeä

b. on liian kuuma/kylmä/tuulinen/sateinen/sopiva keli

c. satulavyö/ohjat/suitset/jalustinhihnat on poikki (itse käynyt tylsällä puukolla niitä nyrsimässä paniikissa)

d. jos sä vaikka hyppäät eka ja mä sit sen jälkeen, mutta enpäs hyppääkään, kun Jaska oli niin hyvä ettei voi mennä sitä nyt pilaamaan

Tätiratsastaja lähti suorittamaan siis hyvällä mielellä. Satulakaan ei aiheuttanut niin valtaisaa kulttuurishokkia kuin aikaisemmin, tosin istuntaa piti hetken hakea, koska alakerta esitti aika pian vastalauseen (liian iso tai vääränmuotoinen istumaväline suhteessa satulaan!). Hetken totuttelun jälkeen unohtui koko estepenkki!

Jaska jättää ilmavaraa ja kerää varmuuden vuoksi arvokkaat etusensa mahan alle. Panssarivyön hankinta alkaa käydä ajankohtaiseksi, talvella olisi kivat reiät mahassa...

Uhri oli luonut pikku radan, mutta aluksi mentiin esteitä ihan yksi kerrallaan. Alku sujuikin kohtalaisen hyvin, paitsi Jaska oli melko laiska ja laukka semmoista laahustamista, että täti ei eihan joka kerralla päässyt mukaan hyppyyn, mutta kyydissä pysyttiin ja yli päästiin! Paitsi sitten sen yhden kerran, kun Jaskalle iski paskahätä kesken lähestymisen, mikä tappoi laukan, jolloin täti oli jo ihan varma, että ei se tosta nyt mee. Vaan meni! Tai siis melkein meni. Etujalat ylitti esteen pudottaen puomit ja siitäkös herkkispolle sitten veti herneen nokkaan ja lähti vauhdilla pakittamaan, kun ensin oli tehnyt semmoisen sliding stopin (lännenratsastusta tuntevat tietävät termin: tullaan vauhdilla ja koni vetää liinat kiinni eli takajalat mahan alle ja luisuu kymmeniä metrejä eteenpäin kunnes pysähtyy). Jaska luisui noin kymmenen senttiä ja siltä seisomalta ponnisti taaksepäin niin voimakkaasti, että oli melkein istumassa. Hetken ehti tätiratsastaja jo peljästyä, että nyt se saatana kaatuu hevosen pyöriessä siinä perseellään, mutta onneksi Jaska sai kerättyä itsensä taas sekä henkisesti että fyysisesti, jalat löysivät oman paikkansa pollen alta ja siinä sitten hetki ihmeteltiin ja puhalleltiin, että mitätäälläoikeintapahtuu! 

Tältä sen piti näyttää...

Mutta tältä se sitten näytti.

Sekoilun jälkeen piti ottaa este tietenkin uusiksi ja jossain vaiheessa jopa ylitys oli tosiasia. Oli "radan" vuoro. Hyvin alkoi, ensimmäinen ja toinen este menivät oikein sujuvasti ja sitten olikin vuorossa viimeinen pysty, missä Jaska harjoitteli keilaamista ja istumista. Jaskan laukka muuttui sekametelisopaksi ja täti käänsi hepan pois. Uusi yritys. Ja uusi. Ja... Ei tullut mitään, piti tehdä pystystä ristikko ja erinäisten kannustus(kiro)sanojen siivittämänä Jaska pääsi yli. Uhri ehdotti jo, että jos hän kokeilee, mutta tätiratsastaja oli sen verran suivaantuneessa mielentilassa, että halusi selvittää ongelman itse. Ja tulihan se sieltä! Reipas ylitys, tätikin pääsi mukaan hyppyyn ja se oli sitten siinä! Ei viitsinyt kaivaa enää verta nenästään. Onnistumiseen on aina hyvä lopettaa. Ja oli ihan pikkuisen lämmin, maneesissa kun ei kierrä helteellä ilma, olivat sekä täti että heppa melko ryytyneitä. 

Jiihaa! Se tunne, kun hyppäät hevosen kanssa etkä ole perunasäkkinä satulassa!

Ötökkäsuihke

Tätiratsastaja teki itse ötökkäkarkoitetta ja on päässyt sitä nyt testaamaan. Aluksi hyvin varovasti, jos polle vaikka reagoisi siihen kovin voimakkaasti. Kun nahka ei kuoriutunut eikä pahkuroita hevoseen noussut, uskalsi täti jo ronskimmin suihkia tököttiä. Innoissaan täti esitteli tallikavereilleen suihketta. Ensimmäinen kommentoi, että haisee ihan makkaralle. Toinen kommentoi (tietämättä ekan kommentista!) että haisee ihan nakkikioskille! No sehän meni hienosti. Tätiratsastaja on kehitellyt makkaranhajuisen suihkeen karkottamaan vertaimeviä ötököitä. Jaska varmaan kiittää! Tätiratsastajan ja Uhrin mielestä ensimmäisenä tuli mieleen etikka tai ketsuppi eli laitumella patsastelee sitten vissiin griillinakki ketsupilla. Jonkun verran se toimii ihan oikeasti, kun tätiratsastaja on jäänyt vahtaamaan Nakkista laitumelle eikä ainakaan heti ole ollut öttiäisten peitossa hevonen, kaveri vieressä kyllä oli kuorrutettu pörriäisillä. No, halpaa se ainakin on ja helppo tehdä ja varmaan yhtä tehokasta kuin kalliit myrkyt. Ötökänpuremia on hoidettu nyt antiseptisellä ihovoiteella ja päälle nakkikioskisuihketta, ei Jaska ihan törkeän syöty ole. Mutta kutittaahan se kovasti, karsinassa polle oikein tyrkyttää ryntäitä tädille, että raavi tosta, kiitos. Ja kun täti raapii (varovasti ettei veri lennä!) niin Jaska nostaa pään korkeuksiin ja laskee sen tädin pään päälle (aika painava on hevosen pää!), venyttää ylähuulen ja vaipuu nirvanaan...

Olenko minä makkara? Vai nakki? Ehkä vähän myös las ketschup!

Nakkikioskisuihkeen resepti:

puoli desiä öljyä, jossa liotettu murskattuja valkosipulin kynsiä (n. 8 kpl) pari päivää

3 desiä etikkaa

20 tippaa hautatervaa, 10 tippaa sitruunaöljyä ja teepuuöljyä ja loput vettä, mitä suihkepulloon mahtuu

Ohje on kopsattu jostain netistä ei siis ole tädin oma keksintö!

Jaanensuikkulaiset veljet. Jaska ja Ossi ovat löytäneet toisensa ja ovat parhaat laidunkaverit. 
Brother from a different mother.

Jaska oli niin kovin rento ratsastuksen jälkeen, että piti taas sensuroida, ettei joku pahastu luonnollisesta asiassta. Ossin kanssa piti heti päästä rapsuttelemaan.