Rakkaat

Rakkaat

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Helle!


Saa ihmiset epävireeseen

Laulettiin eräässä kipaleessakin (mitä ei kyllä säveltietoisen korvat kestä verta vuotamatta kuunnella!), mutta tottahan tuo on. Tätiratsastaja haaveili ennen kesälomaansa, että toivottavasti olis lämmintä ja kivaa, mutta pitäisi näköjään olla varovainen toiveissaan. Työkaverit utelivat lomasuunnitelmia. No ainakin ratsastusta ja rokkihommia ja varmaan sit jotain muutakin, mitä nyt lomalla voi tehdä (ei vaan tullut kummoisia mieleen). Lämmintä onkin sitten piisannut vähän liiankin kanssa ja urakkahevostelut ovat jääneet lähinnä eloonjäämistaisteluksi kuumuutta vastaan. Tätiratsastajan lomapäivät ovat tähän asti kuluneet lähinnä takapihan terassilla istuen ja musiikkia kuunnellen, välillä on pitänyt pulahtaa järveen ja kun bikinit ovat taas kuivuneet, on pitänyt raahautua jälleen lähes ruumiinlämpöiseen veteen. Rauno-terrieri on päässyt uimaan vielä useammin ja koska sen turkki oli alkanut kasvaa jo sen verran sitten toukokuisen trimmauksen, piti se keriä uudelleen kuin lammas, koska pyllerönpäällinen ei kuivunut sitten millään ja siinähän piileekin hotspotin vaara, kun yks on koko ajan perse märkänä. Nössö-kissa on käynyt myös ulkoilemassa Kattilassaan useita kertoja päivässä, paitsi nyt, kun helteet vain jatkuvat, on kissakin tullut siihen tulokseen, että aamulla ja illalla riittää, kiitos. Sisällä on kuitenkin jopa alle 30 lämmintä, paitsi yläkerrassa, jonka vuoksi aviovuode piti siirtää kellariin, jotta saa edes vähän nukuttua, tosin epämukava patja vesittää viileydestä tulevan hyödyn...

Eipä ole ennen tätiratsastaja tehnyt lattiaa (märät) bikinit päällä. 


Ja vihdoin, noin kahdeksan vuoden jälkeen Nössö tajusi, että sen kiipeilypuussa on luola! Ja niinpä se on sitten ottanut tavaksi makoilla siellä lämpöisessä, koska sisällähän on vaatimattomat piirun verran alle 30 astetta...

Kissa on siitä vekkuli tapaus, että kun se määkyy ulos, niin sen pitää päästä sitten heti ulos, koska jos et juuri sillä maukumalla ole pukemassa valjaita, se muuttaakin mieltään ja marssii ylväästi häntä pystyssä pois ja siinä sitten seisot valjaat kourassa kuin idiootti. Ja kun olet itse mennyt ulos ja istahtanut mukavasti kahvikupin kanssa, on kissa rämpyttämässä oven kahvaa, koska se haluaa sittenkin ulos. Ja auta armias, jos et siltä siunaamalta mene valjastamaan kattia, on se taas poistunut paikalta, koska kissa ei odota! Ja tätä rumbaa on sitten pitkin päivää. Mutta kissalla on oikeus muuttaa mieltään, koska se on Kissa ja ihmiset vain sen mitättömiä palvelijoita ja siihen osaan on tyytyminen!

Nössö-kissa. Hänen Kissuutensa on armollisesti siirtynyt Kattilaan.

Kissan ulkoilutus pähkinänkuoressa:
1. Kissa maukuu, koska sillä on nälkä, se haluaa ulos, sillä on muuta asiaa, kakkahätä tai kunhan maukuu huvikseen
2. Kissa maukuu edelleen, vaikka ruokaa on tarjottu eli se haluaa ulos tai maukuu huvikseen
3. Kissa on ovella. Laita valjaat. Paitsi että kissa ei haluakaan enää ulos ja se marssii pois, koska olit sen mielestä liian hidas
4. Mene ulos ja kuuntele, kun minuutin kuluttua kissa rämpyttää oven kahvaa. Nyt hänen suuri Kissuutensa antaa pukea valjaat. Odota ovenraossa kissan kanssa eräskin tovi, kun kissa miettii, että "ookmää tulossa vai menossa?"
5. Kissa on ulkona! Vie kissa Kattilaan (ulkoaitaus) joko suoraan perässä juosten tai muutaman mutkan ja tuumiskelun kautta. Kanna perhosta tuijottamaan jäänyt tyhjäkatseinen kissa 10 minuutin kuluttua tarhaan
6. Kissa haluaa sisälle! Joko vartin, puolen tunnin tai jopa usean tunnin kuluttua. Huomaat kyllä, milloin kissa haluaa sisälle. Siis kuulet sen, koska se maukuu
7. Vie kissa sisälle. Tai siis säntäile kissan perässä sinne ja tänne. Tee äkkipysähdys, kun kissa haluaa kieriskellä maassa, metsästää myyrää, syödä heinää tai jahdata perhosta. Kanna kissa viimein suoraan sisälle, kun alat käristyä paahteessa ja hoiperrella tajunnan rajamailla lämpöhalvauksen vuoksi
8. Kissa käy syömässä ja ottaa pienet, ansaitut unoset. Sitten kissa haluaa ulos. Tai sitten ei haluakaan. Mutta kohta haluaa. Ehkä.

Toista edellämainitut asiat 2-5 kertaa päivässä. Kuluuhan ne lomapäivät toki näinkin ja kissalla on kissanpäivät!

Minäkö hankala? Se johtuu vain (alamaisten väärästä) ajattelutavasta, ei minusta!


Hevostelua vaikka väkisin

Tallilla on toki käyty useinkin, mutta hevostelu on monena päivänä jäänyt siihen, että polle kelkotaan laitumelta sisälle hetkeksi lepäämään, ruokitaan ja kastellaan, suihkitaan nakkikioskisuihketta ja takaisin pellolle. Ajatuskin ratsastamisesta on tuntunut lähes vastenmieliseltä ja kun on katsonut silmät puolitangossa nuokkuvaa ratsuaan, ei ole ollut edes sydäntä lähteä vääntämään koulukiemuroita! Maastoilua on sentään vähän tullut harrastettua, mutta kun mittari näyttää + 30 ja aurinko käristää pilvettömältä taivaalta, ei sekään ole ollut aina ykkösvaihtoehto ja järjetön määrä paarmoja vie myös vähän hohdetta maastoilusta, kun kaakit moshaavat kuin paatuneimmat kuolometallin ystävät ja kompuroivat omiin jalkoihinsa tuon tuosta. Ötökkäloimeakaan ei viitsi näillä lämpöasteilla pukea, kun hiostuu suotta sen alla ja loimi vaatii vielä vähän moderointia, nyt se valuu ikävästi pyllyn päältä ja vaarana on, että  jää vielä jalkoihin ja sittenhän alkaiskin tapahtua vaikka mitä kaikkea maan ja taivaan väliltä! 

Jaska sai lempinimen Rusinante! Onhan siinä kieltämättä jotain samaa 😂


1. Jaska astuu häntäläpän päälle ja saa slaagin
2. Slaagin saatuaan Jaska hyppää pystyyn, jolloin auringon nuuduttama täti valuu maahan kuin vesi hanhen (tässä tapauksessa hevosen) selästä
3. Täti ei suistukaan satulasta, vaikka Jaska seisoo pystyssä kuin... (no, kyllä te tiedätte, hihi), jolloin tädin paino saa Jaskan kaatumaan selälleen ja siellä lepää tätiratsastaja lettuna hevosen ja telluksen välissä
4. Läppä sotkeutuu pollen jalkoihin ja Jaska lähtee kiitolaukkaamaan, jolloin jalkoihin sotkeutunut läppä aiheuttaa ilmaveivin, josta ei kumpikaan, hevonen tahi ratsastaja todellakaan laskeudu jaloilleen
5. Takana tuleva hevonen astuu läpän päälle ja... No voit kerrata skenaariot 1-4

Että ihan aatamin asussa (Jaska siis!) on käyty maastoilemassa ja tätiratsastaja on vaan hiljaa mielessään toivonut, että polle pysyisi pystyssä. Hyvin on kyllä lenkit menneet, turhia säikkymisiä ei ole ollut ja on pysytty pyydetyssä askellajissakin mukavasti. 



Jaska kävi velipoika-Ossin kanssa maastossa juhannusaattona. Kuinka sopiva matkalukema tämmöisille hevimuijille 💀



Jotta tuohon pään ravisteluun saisi edes vähän helpotusta, teki tätiratsastaja Nakkikselle kärpäshapsut! Vanhasta jälkikasvun collegehousun lahkeesta tuli idea, että entäpä jos leikkaisi tähän hapsut ja naru kuminauhakujaan ja sillä sitten kiinni suitsiin. Myydäänhän niitä hapsuja heppatarvikekaupoissakin, mutta koska täti inhoaa kaupassa käyntiä, niin sitten piti tehdä itse. Koeajossa hapsut olivat milloin kiertyneenä korvan ympäri (mikä ei ihme kyllä haitannut Jaskaa ollenkaan, siitä vaan vipsautti hapsut ojennukseen) ja lopuksi hapsut olivat kivasti molemmin puolin päätä, mutta tuntuivat ne kuitenkin toimivan, koska päätä heilauttaessa hapsut karkoittivat silmien ympärillä pörränneet kärpäset, kun taas pelkkä pään heilautus ilman hapsukkeita ei aiheuttanut muuta kuin tilapäisiä tasapainohäiriöitä, koska Jaskan otsatukka on mallia anitahirvonen eli semmoinen töpö. Täti teki vielä solmuja hapsuihin ja seuraavalla kerralla tuntui toimivan vielä paremmin! Eli tädin uusi slogan: tee se itse, minkä voisit ostaa kaupasta!

Kärpäshapsut ala tätiratsastaja

Tee se itse, minkä voisit ostaa kaupasta!


Valmennukseen jälkeen hapsuja oli enemmän sivulla kuin keskellä, mutta niin näytti käyvän ihan "virallisillekin" hapsuille eli jatkoon!


Kuka hullu tällä kelillä lenkkeilee

Päivittelivät tätiratsastaja ja tallinpitäjä silmiään pyöritellen, kun täti oli menossa hakemaan ratsuaan laitumelta ja parikin lämpöhalvausta uhmaavaa lenkkeilijää porhalsi ohi. Siinä samassa tätiratsastaja tajusi, että itse on juurikin kohta menossa valmennukseen. Lämpötila huiteli siellä kolmessakympissä, taivaalla ei pilvenhattaraakaan, tuulta ei ollut muuta kuin uloshengittäessä. Että hulluja on näköjään monenlaisia. Mutta lenkillä juoksemassa tahi sauvojen kanssa huitomassa ette tule tätiratsastajaa näkemään. Täti juoksee vain pallon perässä maila kädessä! 


Mattojen pesun lomassa voi vähän kastella koiraa


Rauno eli tasmanian tuholainen. Oikea vesipeto, ui niin paljon että kohta sille kasvaa varmaan räpylät!


Ai, kiva kun toit maton mulle tähän. Ai peset? Minkä? Miksi? Hyvä matto!

Jaska pääsi ennen valmennusta karsinaan lepäämään ja nauttimaan nivusseudun raapimisesta harjalla tätiratsastajan toimesta eli kansankielellä pallihieronnasta (tosin Jaskallahan ei ole palleja, pelkät pussit vaan). Sieltä kun ei kukaan laidunkaveri rapsuta eikä itsekään siihen taivu, joten nautinto on suuri ja polle vaipuukin lähes nirvanaan, kun saa helpotusta kutkaansa. Täti oikein kasteli ratsunsa parikin kertaa sienellä ennen infernoon eli valmennukseen menoa ja yllättävän hyvin jaksoivat sekä tätiratsukko että heidän kanssavalmennettavansa. Valmentajakin pysyi tajuissaan! Kävelyä oli riittämiin, kun sai odottaa omaa vuoroaan ja vaikka kouluratsastus onkin ollut vähissä (edellisen kerran kunnolla viime valmennuksessa eli pari viikkoa sitten!), suoriutuivat täti ja Jaska kunnialla tehtävistä. Hieman haastetta tosin toi ne ihme kirjaimet, joiden kohdalle valmentaja määräsi asioita tehtävän. Katsos, kun tätiratsastaja on jossain matkan varrella tyystin unohtanut ne kirjaimet ja kentällä ne kirjaimet pitää osata kuvitella, koska eihän siellä oikeasti mitään aakkosia ole ripustettuna! Valmentaja taisi ehkä hiukan vaipua epätoivoon siinä kohtaa, kun tätiratsastaja kysyi, että missä on C! Lajia tuntemattomille voi valaista asiaa se, että kirjaimia on monta eikä ne ole missään loogisessa järjestyksessä (ainakaan tädin mielestä) ja siinä kentän keskelläkin on niitä kirjaimia, joita ei koskaan oikeasti edes näe, vaan ne on niitä mielikuvituskirjaimia! Maneesissa toki on ne kirjaimet, mutta nekin taitavat olla vähän missä sattuu ja niin pölyn peitossa, ettei niihin enää kiinnitä mitään huomiota... Pitää ottaa joku kouluohjelma treeniin, niin alkaa kirjaimet muistumaan.

Tätiratsastajan piti suojata olkapäät hanskoilla, kun oli reilun tunnin kärvistellyt uv-säteilyn armoilla valmennuksessa. Jaska meni piiloon.







Hevosen korvat ovat siitä kätevät, että ne toimivat myös hanskojen kuivaustelineenä. Jaska oli kovin innoissaan uudesta toimenkuvastaan.


Ujopissi


Jaska teki muuten valmennuksessa tänään jotain, mitä se ei ole ikinä tehnyt niin kauan kuin se on tädillä ollut, nimittäin pissi kesken työnteon! Monta kertaa sillä on selvästi ollut kauhea hätä, mutta vasta karsinassa on suonut itselleen autuaan helpotuksen. Täti juotti kuitenkin ämpärillisen herkkuvettä (eli melassia + elektrolyyttejä) ennen valmennusta, joten nyt oli Jaskankin pakko luovuttaa ja laskea vettä kaikkien silmien edessä. Siinä sitten kehuttiin yhdessä kuin pientä lasta, joka kerrankin osuu sinne pottaan! Että jospa se ei kovin siitä traumatisoitunut vaan hoksasi, että se on ihan sallittua lorotella silloin kun on tarve! Ja olipa vähän erimoinen vire pollessa, kun ei ollut rakko niin täynnä, että silmissä hölskyy! Yritäpä ite juosta ja keskittyä, kun kusettaa! Eipä taida onnistua.

Vuokraaja laittoi puomeja. Jaskan innostus on käsinkosketeltavaa.

Virstanpylväs

Tätiratsastaja vietti männä viikolla siippansa kanssa 20-vuotishääpäivää, yhteiseloa on takana jo lähes 30 vuotta. Päivä kului mukavasti (onneksi molemmat olivat lomalla, koska tiistai!), täti ajoi naapurin nurmikon, sitten siippa loihti hyvää ruokaa oivan viinin kera. Myöhemmin kilisteltiin kuohuvaista, vanhoja kuvia katsottiin ja muisteltiin menneitä. Ja edelleen se sama tunne oli läsnä kuin silloin alkuaikoina, paljon vahvempana tosin! Kannatti miettiä tarkkaan ne kolme tärkeää kriteeriä unelmamiehelle silloin joskus:
1. pitää olla pitkä tukka
2. pitää soittaa kitaraa (koska allekirjoittanut halusi itse oppia soittamaan!)
3. pitää tykätä Nirvanasta (silloin se ykkösbändi!)
(ps. se eka opeteltu biisi oli Nirvanan Lithium!)

💕


Kaikki kriteerit napsahtivat tuolloin kohdalleen ja pitävät edelleen paikkaansa! 

Nyt ja silloin. Siippa ei viitsnyt tuota poikaa enää ottaa syliin.


Vielä on kesää ja lomaa jäljellä, ehkäpä tässä vielä jaksaa ryhtyä tosiratsastajaksi ja kehittyä tai sitten tämä kesä menee vähän vasemmalla kädellä ja syssymmällä sitten alkaa treenit!

Laidunelämä on rankkaa



Kengitys on rankkaa


Pressun päällä seisominen on rankkaa


Leevin kanssa patsastelu on rankkaa



Maastoilu on rankkaa


Ratsuna olo on rankkaa



Nautitaan nyt kuitenkin lämmöstä, tammikuussa on kiva sitten muistella tätä kesää!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti