Rakkaat

Rakkaat

torstai 20. tammikuuta 2022

Kääk! Mihin tää aika menee?

Nössö on sitä mieltä, että voit painua vaikka v*ttuun kameras kanssa ja
tunkea tän kylmän valkoisen aineen vaikka p*rseesees.


Hupsistasaatana!

Hivenen on hikeä virrannut tätiratsastajan kypärän alla sitten viime postauksen! Syykin on selvillä: joku on laittanut atomia kelloon (jonkun ala-asteopettajani lempilausahdus, kun tunnit kuluivat hänen mielestään liian nopeasti) eikä tätiratsastaja ole enää pysynyt tahdissa mukana. Ei vaan, oikeasti kaikki johtuu siitä, että tätiratsastajaan on iskenyt vakava loinen eli laiskamato! Ei vaiskaan, oikeasti, jos ei tätiratsastaja ole ollut töissä, tallilla, tärykalvoja tuhoamassa heavymusiikkitapahtumassa tai sählypallon perässä juoksemassa, on tätiratsastajalla ollut tärkeä tehtävä kotona: lötköttää sohvalla viltin alla, koska Nössö-kissalla on tietty määrä sylikissa-aikaa viikossa ja jos ei joka päivä pääse sylikissaksi, pitää vahinko ottaa jonain päivänä takaisin. Kissan oikeuksia ei poljeta! Rauno-terrieri on myös alkanut leikkimään sylikissaa, joten siinäkin vierähtää tovi, jos toinenkin sohvalla... 

Moi! Näinkö ollaan sylikissa?


Nössön uusi ilme: viimeinen mohikaani

Nössön toinen uusi ilme: trumppi


Viimeksi oli kesä ja nyt onkin talvi!


No mitä kaikkea syksyn aikana sitten tapahtui hevosrintamalla? Eipä sen ihmeempiä, sitä samaa puurtamista ja toivomista, että kunpa me joskus osattais olla oikea kouluratsukko... Jaska aloitti talvikarvan kasvattamisen jo elokuussa, eli ensin vaihtoi karvaa jonka jälkeen alkoi vaihe pulista pörröksi. Onneksi niin, sillä talvihan se perkele yllätti tänä vuonna autoilijoiden lisäksi myös tätiratsastajan! Eipä muistu mieleen, milloin on viimeksi nähty marraskuussa lunta ja kireää pakkasta! Ei siinä mitään, kiva kun on lunta, kyllä se aina kurassa ja mudassa tarpomisen voittaa ja oli kivasti valoisaa ja piehtaroinut hevonen on säilyttänyt alkuperäisen värinsä tasaisen harmaan sijaan, mutta kun tuo ihmispoloisen ruumis tykkäisi hieman hitaammasta kylmenemisestä, että vähän muka tottuisi taas below zero lämpötiloihin...

Vuokraajan kanssa palauttavalla lenkillä estehyppelyn jälkeen


Onneksi saatiin tilsakumit marraskuussa, johan Jaskalle kerkeskin tulla vähintään vuorenkorkuiset lumipaakut kavioihin. Tallikäytävällä Nakkis käveli etukavioiden "varpailla" kuin kuplajuomasta hiprakoitunut balettitanssija ja tätiratsastaja ähisi hiki päässä vasaran kanssa, että sai napajäätiköt hakattua irti. Jaskahan ei varsinaisesti arvosta vasaralla kavionpohjan tai kengän paukuttelua (paitsi silloin kun on ammattilainen eli kengittäjä asialla), jolloinka se lisäsi tätiratsastajan tuskaa nykimällä jalkaa aina sopivassa välissä. Ei olisi tädistä kengittäjäksi, raskasta puuhaa on se!

Kyllä tarkenee! Kiva lämmittää sormia Jaskan turkissa!



Ollaanko opittu mitään?

Jaa-a. Mene ja tiedä. Varmaan jotain. Tai sitten ei yhtikäs mitään. Tätiratsastaja on kovasti pyrkinyt olemaan kyyra eli hyvä ryhti, pehmeät, mutta silti napakat ja joustavat sekä tasaiset kädet ja täsmälliset avut ja... Eli sitä samaa rataa kierretään edelleen. Jos oikein pinnistää mielikuvitusta, niin ihan kuin Jaska ottaisi paremmin kuolaintuntumaa ja myötäisi niskastaan paremmin sekä nopeammin eli ravurimainen pää pystyssä kaahotus on jo jäänyt pois (lähes) kokonaan... 

Valmentaja: käännä hartialinja sisälle.
Tätiratsastaja: joo (kääntää hartialinjan sisälle)
Video kertoo totuuden, kun tätiratsastaja on kääntävinään hartialinjaa (ei tapahdu mitään näkyvää!)
Prkl! On tämä laji saatanasta!

Jaska odottelee vuoden vaihtumista

Ja sitten vaihtui vuosi!

On tämä saatana perberistä, kun ei kerkeä edes kissaa sanoa, kun vuodet ne vaan vaihtuvat, mutta tätiratsastaja se vaan pysyy paikallaan...

Nössö ja Rauno jännän äärellä, kun naapurin koiralla oli painavaa sanottavaa.
Nössö keskittyi sanomaan niin suurella intesiteetillä, että ylähuulikin jäi ruttuun!

No mutta onhan tähän alkuvuoteenkin mahtunut iloisia asoita! Viime vuonna hevosestaan luopumaan joutunut Uhri on käynyt ratsastamassa Jaskalla satunnaisesti ja edellisen kerran jälkeen kehui kovasti, miten hieno ja pehmeä ja pyöreä (muutenkin kuin perusolemukseltaan) Jaska oli. Että saisiko kokeilla hetipian uudestaan, jotta voisi tehdä tieteelliset päätelmät siitä, oliko onnistuminen vaan vahinko vai oliko Uhri ymmärtänyt, miten Jaskaa ratsastetaan ja oliko jopa niin, että Jaska olisi jopa oppinut jotain näiden vuosien aikana! Uusintakerrasta tätiratsastaja sai jopa elävää kuvaa siitä, miten hienon pyöreässä muodossa Nakkis laukkaa, joten pakko se on uskoa, että Uhri on oppinut Jaskan säädöt ja/tai Jaska on oppinut kouluratsun alkeet! Hienolta näytti kyllä meno ja tätiratsastaja myhäili salaa mielessään, että hyvä, kun joku toinenkin kokee sen hienouden, ettei herää epäilys, että kaikki on vaan tätiratsastajan omassa päässä, varsinkin kun harvoin kukaan pääsee todistamaan sitä faktaa, että Jaska oikeasti osaa olla kouluratsu!

Pakkasta -21 tai jotain. Jaska oli vetänyt söpösti huuruun. 
Tätiratsastajalla veti vähemmän söpösti huuruun, koska kaikki äärielimet jäätyvät!

Annasku mä autan tässä paskankeruussa! No hupsis, mites se talikko tollein kaatu?
Oho, näitkö, lapiokin kaatu? Miten voi molemmat tollein kaatua?

Tiivistettynä: 
a. Jaska hyväksyy kuolaintuntuman
b. tätiratsastaja hyväksyy Jaskan kuolaintuntuman (ei voi vetää naruja kireälle, vaan hevosen myötäyksen mukaan ohjat lyhenevät, mutta tuntuma suuhun pysyy kevyenä)
c. Jaska osaa mennä peräänannossa 
d. tätiratsastaja osaa mennä peräänannossa
e. myös muut ratsastajat saavat Jaskan peräänantoon (ratsuttajat ym. ammattilaiset poislukien, koske nehän saavat Jaskan tanssimaan vaikka joutsenlammen soolon niin halutessaan eli hehän osaavat ratsastaa vaikka sahapukin peräänantoon!)
f. eipä oo mennyt rahat hukkaan, mitä valmennuksiin tulee!
g. hiljaa hyvä tulee, on ollut tätiratsastajan motto siitä lähtien, kun kavioliiton Jaskan kanssa solmi (osaavalla ratsastajalla Jaska varmaan olisi jo gp-tasolla!)
h. kun molemmat ovat aloittelijoita omalla sarallaan: Jaska ratsuna (silloin lähes 7 vuotta sitten) ja tätiratsastaja ratsastajana (entinen vannoutunut puskatäti) joten kehityskaari on syystäkin ollut loiva, mutta onneksi huippua ei ole vielä näköpiirissä!

Ei parta pahoille kasva, eikä turpajouhet joutaville

Kohti kevättä

Jaska kasvattaa aina muhkean talviturkin, joten loimitus on tarpeetonta, vaikka olisikin vähän enemmän pakkasta. Toki ratsastukset ajoitetaan niin, että ei tarvitse mennä enää ulos märkänä (koska hikisen hevosen kuivatus kestää sitten tovin jos toisenkin. Toki pikkupakkasella voi nakata vähän kosteammankin pollen pihalle, jos on heinää tarjolla, hevonenhan lämmittää itseään syödessään ja hiet on hyvä piehtaroida lumeen! 

Tässä tammikuun puolivälin lähellä tätiratsastaja teki havainnon, että Jaskastahan alkaa irrota karvaa! Tosin vasta leukaperistä ja kaulan alaosasta, mutta kuitenkin. Sehän tietää kevään tuloa! Ja onhan päivä jo selvästi pidentynyt!

Jälleen kerran yksi onnistunut ratsastuskerta takana!

Tätiratsastajan talvikauden maastoilut ovat olleet minimissä, koska:

a. yleensä on pimeää, kun tätiratsastaja menee tallille
b. pimeällä ei voi maastoilla (vaikka osa tallin porukasta maastoilee oikein sujuvasti pimeässä otsalampun valossa)
c. Jaska on kerran säikähtänyt otsalamppua edellisessä kodissaan ja vienyt kuskia kärryillä kuin vähäjärkinen, joten tätiratsastajan takaraivoon on iskostunut, että Jaska pelkää otsalamppua (vaikka ei pelkää ainakaan silloin, kun otsalamppu loistaa kävelevällä ihmisellä)
d. maastoilusta on aikaa ja kaikki näyttää erilaiselta, koska talvi, joten Jaska voi olla astetta pörhäkämpi ja tätiratsastaja taas ei siedä yhtään ylimääräistä jännitystä elämäänsä
f. maastoilukaveria on ollut vaikea saada (ja vielä vaikeampaa jos ei edes kysy ketään!)
g. vastaan voi tulla vaikka mitä kamalaa, kuten peuroja, moottorikelkkoja ja lumiauroja
h. talvella on kylmä ja jäätyneillä nakeilla on vaikea hallita villiintynyttä konia
i. kohta on kesä

Ai pitää poseerata? Oota kun otan asennan korvat ja naaman!

Vuokraajan kanssa on ollut puhetta, että totutetaan Nakkis siihen, että ratsastajan päästä loistaa valo ja pimeälläkin voi liikkua. Totutus tapahtuisi tietenkin niin, että Vuokraaja istuu valopäänä selässä ja tätiratsastaja saa sätkyjä maan pinnalla. Jaska ei todennäköisesti alkuhötkyilyn jälkeen olisi millänsäkään, tätiratsastajan rauhoitteluun menisi huomattavasti enemmän aikaa. Onneksi Vuokraaja on käynyt satunnaisesti tiellä köpöttelemässä ja kävivätpä kerran katsomassa uutta moottoritietä. Jaska oli kovin kiinnostunut, mutta ei suinkaan pelokas! Tätiratsastaja olisi suorastaan pyörtynyt kauhusta, jos olisi erehtynyt hevosensa kanssa lähelle valtaväylää! Hui sentään! 

Jaska ihmettelee uutta moottoritietä (jossain horisontissa).
Tätiratsastajan tallimatka lyheni melkein 10 minuuttia!

No, pääsi tätiratsastaja sentään kerran "maastoon" eli kengityksen jälkeen Setämiesratsastaja ja Leevi lähtivät henkiseksi tueksi rataa kiertämään. Setämiesratsastaja oli satuttanut häntäluunsa, koska oli vetänyt itsensä tonttiin omassa pihassaan. Joten kävelyä mentiin. Ja vähän ravia, josta Jaska meinasikin innostua ja vähän jo niskojaan alkoi nakkelemaan, kun siirryttiin takaisin turvalliseen käyntiin, että tässäkö tää nyt muka oli? Tahtoo mennä! Onneksi Setämiesratsastajan häntäluu oli sitä mieltä, että keventely ei ole nyt se juttu, joten Jaskakin rauhoittui taas lurppakorvaiseksi kävelijäksi. Onneksi ei näkynyt peuroja, moottorikelkkoja tai mitään muutakaan, mikä olisi voinut uhata pienten avuttomien saaliseläinten henkeä ja lenkki sujui varsin leppoisasti. Pahimman järkytyksen hepoille (tai Jaskalle) aiheutti metsässä pahalla äänellä rääkyvä mikä lie paskonärhi, mutta koska äänen aiheuttaja ei koskaan hyökännyt näkyvästi, totesi Jaskakin, että ehkä tuo ääni ei syö meitä...

Kuva ei valehtele: me ollaan ulkona!

Tästä jatketaan eteenpäin, työstetään edelleen sitä tuntumaa ja muotoa ja rentoutta ja pidetään sormet ristissä, että tähdet ja planeetat olisivat suotuisassa asennossa!

Tätiratsastajan pitkäaikainen haave toteutui uuden vuoden aattona, kun pääsi toteuttamaan itseään kuvataiteen muodossa! Viimeksi tätiratsastaja on maalannut joskus vuonna -80 kesäleirillä. 
Tämä teos "Haave" on toteutettu akryylimaaleilla ja aikaa tuherrukseen meni noin 1,5 tuntia. 
Inspiraation lähteenä toimi tietenkin Jaska (yllättäen).








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti