Vihdoinkin juoksua metsässä!

Ehkä paras paikka katsella maailmaa. 

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle...

...mutta suuri askel tätiratsastajalle. Viime viikolla, kun lähdettiin poikain eli Leevin ja setämiesratsastajan kanssa maastoon, tapahtui ihan kummia. Me nimittäin otettiin Jaskan kanssa juoksuaskelia ja nimenomaan suunniteltuja eikä mitään tahatonta pakokäyttäytymistä. Siis ihan muina ratsukoina r-a-v-a-t-t-i-i-n. Ja kun kerran makuun päästiin niin kohtahan me jo LAUKATTIIN! Pyynnöstä! Ja ihan vaan sen verran, että sen laukaksi tunnisti. Mutta kuitenkin!!! Jaska oli niin rennonletkeä menopeli, että löysin ohjin saattoi tätiratsastaja nauttia hitaan vauhdin huumasta ja olla onnesta soikeana. 

Koska:
* Jaska ei lähtenyt kuin nappi housusta
* Tätiratsastaja määräsi vauhdin ja suunnan
* Sama pätkä juostiin toistamiseen, eikä silloinkaan tapahtunut mitään dramaattista
* Tätiratsastaja ei kuollut
* Jaska ei kuollut
* Kukaan osallistujista ei kuollut

Ihan sairaan siistiä! Jiihaa! 

Siinä sitä ravataan!

Loppulenkki menikin tätiratsastajan euforoidessa kokemaansa universumin toisella laidalla Jaskan lönkötellessä pitkin ohjin vailla ohjausta. Ai sitä auvoa, mikä suorastaan pakahdutti tätiratsastajan. Luottamus hevoseen kasvoi kertaheitolla potenssiin kymmenen ja mikä omituisinta, tätiratsastajahan alkaa tässä nyt suorastaan odottamaan, että pääsisi taas maastoon vähän hölkälle! Oho!

Setämiesratsastaja taltioi tätiratsastajan huippuhetket (sekä mahdolliset viimeiset hetket, kun eihän sitä voinut tietää, miten käy!)

Pillipiipari

Laitumelta haku on aina oma ohjelmanumeronsa. Viime kesänä Jaska tuli portille, jos ei nyt vauhdilla, niin ainakin määrätietoisesti, kun sitä vihelteli. No, tänä kesänä Jaska ei tod! tuu portille, vaikka Rauha kuinka viheltelisi. Ei. Sieltä laitumen perimmäisestä nurkasta se kurkkii heinän lomasta ja jatkaa tärkeintä tehtäväänsä eli keskikehon rakennusta. Muiden laidunten hevot kyllä tulivat pillipiiparia kohti laukaten! Eipä siinä muu sitten auta kuin lähteä tarpomaan kohti ratsua. Puolivälissä matkaa pari muuta pollea hoksaa, että tuohan aikoo varastaa Jaskan, joten ne ryhmittyvät Paskelotin lähietäisyydelle muka syömään, mutta visusti tarkkaillen lähestyvää tätiä. Noin kymmenen metrin päästä Jaska ikäänkuin huomaa, että ai, kato, sä tulit mua hakemaan! En yhtään huomannut! (tätiratsastajan huom. valehtelija!) No, tulenpa sitten sun luo kuten kunnon ratsun kuuluu. Riimut päähän naps ja kohti kaukana horisontissa siintävää porttia. Paitsi, että vartijat ovat blokanneet tien keskittämällä ruhonsa suoraan kulkureitille. Muka vahingossa; ai kato miten kiva ruohotupas tossa! Hmmm. Onneksi Rauha-täti on varustautunut piiskalla, jota heiluttelemalla (juuri sopivasti, ei hosumalla!) saa aikaan vastentahtoista sivuttaisliikehdintää vartijahevosten taholta. Tässä vaiheessa se viimeisinkin lauman jäsen keksii lähestyä pikkuryhmittymää. Possujunamaisessa muodostelmassa täti tuo sitten koko lauman portille kylmä hiki hiusrajassa helmeillen katastrofia (eli jonkun hevon hampaita Jaskan pehvastoon) odottaen... Onneksi portilla posse ymmärtää jättäytyä hieman takavasemmalle, jolloin täti ja Jaska sujahtavat ulos kuin paska lokista. Huh. Ja huh. 

Jaska ja toverit. Jaska ei ole nukahtanut, vaikka siltä näyttää.
Se haistelee.

Tällä logiikalla ja laskukaavalla ensi kesänä on sitten odotettavissa hevosen kalastelua pitkällä siimalla, koska viime kesänä- tuli portille, tänä kesänä- ei tule portille, mutta ei lähde karkuun, ensi kesänä- ei anna kiinni vaan lähtee karkuun? Toivottavasti jatkumo ei ole tämänsuuntainen. Senpä vuoksi aloitin oitis vihellykseen ehdollistamisen: vihelsin ja tuuppasin sokeripalan pollen suuhun. Kertaa kaksi. Pitää huomenna kokeilla toimiiko eli juokseeko uljas möhömahani portille vihellyksen kuultuaan sokeripalan toivossa. Kerron sitten myöhemmin miten kävi.

Valmennusta

Oli taas oikein mukava valmennus. Hienoja laukannostoja ja Jaska oli oikein odottavainen ja kuuliainen eikä Rauha-tätikään jäykistellyt vaan pysyi rentona ja mukavana. Oikein kieli keskellä suuta tehtiin toisen ratsukon kanssa tehtäviä eikä edes törmätty kertaakaan! Valmentaja tokaisi, että hienosti suoriudutte näin vaikeasta tehtävästä ja pystytte jopa väistelemään toisianne! Edistystä! Onneksi sanoi sen vaikea tehtävä vasta, kun olimme sen suorittaneet, koska jos oltais etukäteen tiedetty, että vaikeaa on luvassa, ei siitä olis mitään tullut. Koska vaikeaa! Kyllä Jaska on oikea kultakimpale! Pusi pusi!

Tätiratsastaja: aika kivat nää reisisuojaimet, ei kastunut!
Jaska: ihan kuin kiinnostaisi, krooh pyyh.

Tältä näyttää tätiratsastaja, kun se keskittyy.
Ja tältä näyttää harrasteputte, kun se EI keskity.

Äly ja väläys

Käytiin Uhrin kanssa kesäraveissa. Takaisintullessa Uhri innostui, että kato tuolla on noita varsoja! (oli vasikoita)
Hetken kuluttua uusi innostunut bongaus: noi on varmaan sonneja, kun niillä on niin isot sormet! 

Uhri: miksi otit maneesin pohjasta kuvan?
Tätiratsastaja: no ajattelin, kun siinä oli niin kivoja kavion kuvia.
(yrittänyt sammuttaa kameraa ja ottanut kuvan!

Uhri innoissaan: hei kato, täällä on mennyt niitä antilooppeja!

Tätiratsastaja löysi juuri oikean raaputuspisteen ja Jaska naatiskeli.

Kesä ja pari kärpästä

Oikea värini on blondi.

Niin se aika rientää

Kun on mukavaa. Ainakin Jaskan mielestä. Polle on saanut nauttia laidunelämästä kolmen muun suokkiputen kanssa (valitettavasti yksi lauman jäsen on poistunut joukostamme ajasta ikuisuuteen, rip, nyyh) ja taitaapa olla pieni kesäromanssinpoikanenkin syntynyt Jaskan ja laidunporukan ainoan tamman kanssa. Muuthan ovatkin ruunia, paitsi Jaska on omasta mielestään ori, ainakin mitä herran elkeistä voi päätellä... Onkohan sen ruunaus mennyt ihan ns. putkeen? 

Badass Jaska in da house.

Alku oli tietenkin taas jännää, kun piti hakea silmäteräänsä muiden joukosta, varsinkin kun yksi porukasta ei ole niin kovin mieltynyt vieraisiin ihmisiin. Tätiratsastajalla olikin taktiikka, jossa joku lähti aina mukaan syötiksi ja itse sai sitten rauhassa hakea omansa pois. Mukana oli myös aina raippa, että jos nyt kävisi niin, että sattuisi kohtaamaan hevosmielistä vihaa tai vihamielisen hevosen, niin viuh vauh vaan ja uhka on häädetty. Aluksi hevosen tai kahden haku aiheuttikin jälkeenjääneissä pientä härdelliä ja takaisin tuonti vähän isompaa härdelliä. Eli vingahtelua ja jalkojen ojentelua. Onneksi kaikki elehtiminen jäi varsin pienimuotoiseksi eikä sen suurempia saippuaoopperan aineksia syntynyt. 

Olen poro?

Nyttemmin laitumelta haku onnistuu jo ihan soolona, koska muita ei enää kinosta (kuten tavataan vekkulisti sanoa). Paitsi tietysti joskus, niinkuin tänään. Lauma oli ahtautunut perimmäiseen nurkkaan ja sieltä pois tullessa kesäheila päätti vauhdittaa Jaskan menoa upottamalla hammaskalustonsa Jaskan muodokkaseen ahteriin. Kiva siinä on sitten olla narun päässä, kun kaakit alkavat toisiaan jahtaamaan! NOUP! Jaska oli kyllä eri viisas ja näytti kintullaan eukolle (siis tammalle) paikkansa eli ns. hellan ja kavion välin ja tätiratsastaja selvisi kuin selvisikin hengissä! Hetken aikaa tätiratsastajan teki mieli lähteä hevoisensa kanssa juoksemaan karkuun, mutta totesi pian sen melko järjettömäksi ideaksi ja hillitsi askeltensa vauhdin. Joskus sydän vaan sanoo muuta kuin järki. Bum bum bum.

Kopitus menee oikein hyvin, kun saan mennä itse koppiin!
T: Jaska "no bondage"

Erilaisia harjoitteita

Jaska ei saanut viettää kissanpäiviä kuin muutaman silloin laidunkauden alussa ja sen jälkeen treenit ovat jatkuneet normaalisti. Valmennuksia on ollut säännöllisesti ja valmentajien kommenttien perusteella suunta on ollut ylöspäin! On tehty laukannostoja käynnistä ja ravi-laukkasiirtymiä, avotaivutuksia ja väistöjä ja kerta kerran perään tulee uusia ahaa-elämyksiä ja onnistumisia! Parasta kaikessa on, että Jaska ei enää kuumu, kuten aikaisemmin ja sen herkkä miehinen psyyke kestää jo normaalia paineistamista (eli ihan tavallista ratsastamista) ja myös tätiratsastajan tunteiden vuoristorataa. Enää ei mene pollen maailmankirjat sekaisin, jos täti vähän ärähtää. Toki se menee kuuroksi ja jäykäksi eikä enää osaa mitään, mutta palautuu yhtä nopeasti kuin tätiratsastaja mielenkuohustaan taas normaaliin työmoodiin. Herkkyys ei siis ole kadonnut mihinkään vaan Jaska on edelleen ratsastajansa peili: kun olet itse rento ja kiva niin sekin on, mutta alappa kuule väkisin vääntämään niin tunne on sama kuin virkkaisi rautakangella. Ihan v*tun vaikeeta siis. Onneksi valmentajat osaavat myös psyykkaamisen jalon taidon ja saavat tätiratsastajan hengittämään ja rentoutumaan, kun asiat alkavat menemään päin sitä kuuluisaa seinää...

Joku laukannosto käynnistä. Pääasia että tukka hulmuaa!

Eilen Jaska teki aika hienon pelastuksen, kun se kompuroi valmennuksessa puomeilla ja tätiratsastaja roikkui kaulalla ja taisi vähän potkaista kannuksella lautaselle. Mitä teki Jaska? Hetken jo näytti siltä (korvien asento!) että nyt lähtee muuten poni laukalle, mutta ei! Ihan kuin se olisi tajunnut, että jos nyt tästä juoksen pois, niin toi mötkäle tuolta kaulalta tipahtaa pää edellä mun jalkoihin. Joten Jaska pysähtyi ja tätiratsastaja sai hilattua itsensä back to the saddle. Jaska oli silminnähden hieman järkyttynyt nopeasti eskaloituneesta tilanteesta, mutta kehujen ja taputaputusten jälkeen oli taas oma tyytyväinen itsensä. Oli muuten hyvä valppa, kaiken puomijumpan ja taivutusten ja avojen ja vääntelyn jälkeen loppuravissa

Säätänä kun tuo aurinko...

tätiratsastaja kokeili kevyessä ravissa melko löysällä tuntumalla raviväistöä ja mitä sieltä tuli? Taivas varjele! Niin hienoja raviväistöjä ei Jaskalta ole tähän päivään mennessä nähtykään! Polle kiisi sivusuuntaan kevyesti kuin höyhen ja jäntevästi kuin rusakko terrierin jahtaamana heinikossa. Ai että mikä fiilis! Siinä oli sekä valmentaja että tätiratsastaja hieman ihmeissään, että mitätäälläoikeintapahtuu?!?!?! No hei, hyvin verrytelty heppa on kuin keitetty spagetti!

Oma yksityinen lentonaytös a´la Midnight Hawks

Uusia tuulia

Jaska on saanut vuokraajan. Semmoinen löytyi kuin tilauksesta, kun erään tallilaisen ylläpitoponi lähti myytäväksi ja neiti-ihminen oli siis vailla ratsua. Yhteistyö on alkanut tosi mukavasti, Vuokraajahan on nuori, taitava ja peloton, joten sehän tarkoittaa sitä, että Jaska on päässyt laukkaamaan maastossa! Tätiratsastaja myhäilee tyytyväisenä, että hyvä kun joku muu ottaa riskin ja kokeilee, että lähteekö se käsistä vai ei ja jospa sitten jonain kauniina päivänä tätiratsastajakin päästelee laukkaa maastossa että jiihaa! Vuokraaja on käynyt myös valmennuksissa ja tarkoituksena on että laitetaan joku päivä esteitä, koska Vuokraaja on sata kertaa parempi hyppääjä kuin tätiratsastaja, mikä auttaa kokematonta Jaskaa myös hypätessä. Tätiratsastaja on oikein tyytyväinen, kun tämmöinen helmi löytyi, johon voi luottaa ja joka tuntee Jaskan sekä tallin ja seudun. Eihän sitä tiedä, vaikka nähdään Vuokraaja ja Jaska joskus kisaradoilla....

Olipa kerran havunneula Jaskan perberissä. Viime vuonna moinen aiheutti draamaa!

Mitä Ronaldo teki tallilla?

No v*ttu maalin! Tänään piti lähteä maastoon, mutta Leevi-heppa oli pudottanut kengän (aika kätevästi olikin juuri kengityspäivä!), joten aktiviteetti tapahtui sitten maneesissa. Eilisen valmennuksen jälkeen oli hyvä tehdä jotain ihan muuta, joten otettiin länkkäriasenne, vehkeet, jumppapallo ja vappuhuiska ja eikun menox. 

Pus ja kis.

Tätiratsastaja kaiveli innoissaan kännyä

että saa viideomateriaalia Jaskan ensikohtaamisesta pallon kanssa sillä välin, kun Leevi jo turvallaan tuuppi palloa eteenpäin (mikä sai sekä setä-että tätimiesratsastajat kohottelemaan kulmiaan, koska Leevihän on arka ja varautunut!). No. Jaska tuuppasi palloa kerran ja totesi sen hevosiasyömättömäksi esineeksi (ei siis ufo vaan hse). Sen jälkeen sitä saikin potkia pollen etusiin ja paukutella maahan eikä mitään aivokäyrän nousua tapahtunut. 

Suihku sisältyy hintaan?

Tehtiin vähän länkkäriratsastusta melko hyvällä menestyksellä, vou-pysähdys onnistuu ravista parin käyntiaskeleen jälkeen, yhden ohjan pysähdykset toimii ja näköjään hevonen kääntyy ilman ohjia törppöjen välistä myös ravissa! 

En tahdo olla enää blondi!

Setämiesratsastaja laittoi Leevin seisomaan puomineliöön ja lähti touhuamaan jotain. Siinä törötti hevonen hievahtamatta. Pitihän sitä kokeilla myös Jaskalla. Ja pim! Ihan kuin sille olisi joku joskus opettanut, että paikallaan voi seistä vaikka ihminen poistuu välittömästä läheisyydestä! Ai että, miten tätiratsastaja oli mielissään, kun hänen hevoisensa seisoi kuin halvaantunut keskellä neliötä. Vitsi, miten on kivaa kun on niin viisas hevo!

Sitten keksittiinkin, että mitä jos potkaisisi pallon pollen mahan alta. Potkis ja potkis. Homma toimi eli Jaska oli maali ja tätiratsastaja oli ronaldo! Koska Leevikään ei asiaa moittinut päätettiin, että joku kerta otetaan matsi niin, että pollet tekevät maalin virkaa ja setä- ja tätimiesratsastajat ottavat pikku mestareiden liigan! Köyhällä on tunnetusti halvat huvit, mutta pääasia että on kivaa!

Sitten videomateriaalia palloilusta:

No vähän kutitti.