Rakkaat

Rakkaat

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Pimeyden ytimessä

On se vaan niin kaunis!

Ruska

Niin olivat nättinä kaikki puut ja puskat, että tätiratsastajaa ihan kutkutti saada ruskakuvia pollestaan. Onneksi tallilta löytyy yksi jos toinenkin innokas kuvaaja ja niin sovittiin treffit @vilmawilman kanssa kuvien ottamisesta. Tätiratsastaja kiilloitti hevoisensa niin hyvin kuin pystyi kuvaussessiota varten ja lastasi taskun täyteen porkkanoja. Jaska aseteltiin keskelle kenttää ja jätettiin siihen ihan oman onnensa nojaan. Täti siirtyi muutaman askeleen takavasemmalle ja heilutteli porkkanaa, että saadaan pokun huomio (eli korvat pystyyn) oikeaan suuntaan. Jaska osaa kyllä poseeraamisen jalon taidon ja onnistuu lähes joka kuvassa toisin kuin tätiratsastaja, joka näytti kuin kaurismäen leffasta repäistyltä pelätiltä. Mutta pääosaa esittikin komea Jaska, joten sivuosan esittäjällä ei ole niin väliä...

Sori Jaska, kun tulin pilaamaan sun kuvan!

Porkkanaa? Joo, voin olla söpö, jos saan porkkanaa!


Ja sitten taas sitä samaa

Eli hinkuti hinkuti perääntoon pyrkimystä ja sinne pääsemistä. Oli Paken valmennus ja samaan aikaan oli Iso-Onni ja vuokraajansa. Hyvin meni, kunnes piti tehdä pitkällä sivulla laukkavoltti. Siinähän kävi niin, että molemmat olivat samaan aikaan voltilla ja eihän siinä leveällä kentällä tila riittänyt koska molemmat kyttäsivät toisiaan eivätkä kyenneet kääntämään omia hevosiaan OMALLE VOLTILLE, jolloin törmäysriski oli kohonnut! Onneksi pahkiajamisilta vältyttiin ja tätiratsastaja sai ratsunsa kääntymään ihan 20 metrin laukkavoltille (kääntyy se pienemmällekin, jos ratsastaja vaan uskaltaa!) Tätiratsastajaa ei haitannut moinen sähellys, ihan itsekin olis voinut kääntää hevoisensa pienemmälle voltille, jos olis vaan tajunnut. Mutta kun ei sattuuhan näitä eikä kukaan päässyt lukemaan uutisia kuolemantapauksesta kahden ratsukon törmätessä hitaassa vauhdissa kentällä. Sitä vaan silmät naulittuna tuijotti pollensa niskavilloja tai omaa kengänkärkeään, jolloin on täysin mahdotonta havainnoida ympäristöä ja siellä muita liikkuvia! Mutta tehtävän edetessä ratsukot pääsivät jyvälle, eivätkä enää olleet törmäysvaarassa!




Sitten olikin cr-valmennuksen vuoro. Cr means centered riding eli keskitytään siihen tätiin, joka pönöttää selässä ja sitä kautta saadaan hevo toimimaan, No, aiheena oli tällä kertaa lantio ja sen kääntäminen. Kuinka ollakaan, ei käänny lantio oikealle kuten vasemmalle vaikka tätiratsastaja kävikin Kalevalaisella jäsenkorjaajalla, jonka jälkeen tätin lantio oli suora kuin insinöörin piirtämä viiva. Ehkä jonkin asteista vinoutumista oli havaittavissa eli oikealle kääntyminen oli astetta vaikeampaa kuin vasemmalle. Sitä siinä sit treenattiin ja saatiin jotain tulostakin aikaiseksi; hepo kulki itseään kantaen takajalat visusti alla polkien. Hieno oli se fiilis! Ja vähemmän hieno pari päivää valkan jälkeen, kun lonkka ärtyi moisesta vääntelehtimisestä niin, että piti pitää muutaman päivän tauko ratsastuksessa. Siitä se onneksi vertyi...

R niinkuin raippa

Joskus muinoin tätiratsataja kuvitteli, ettei Jaskalla voi käyttää raippaa, koska 

a.  se hermostuu (koska raviura)

b.  se hermostuu (koska ratsu)

c. raippa = eteenpäin

d. raippa = ylöspäin

e. lisäävauhtiakoskatädinraippaläpyttäävauhtia

f. hevon närkästys näkyy hännän viuhtaisuna sekä karatepotkulla sivulle

Välillä sataa...

Välillä paistaa!

Raippahan on vain merkinantoväline, että sillä vaan hipaistaan, jotta saadaan toivottu reaktio kyseiseen raajaan. Aiemmin raippa sai Jaskaan vauhtia jo pelkällä läsnäolollaan, huomio eli korvat olivat visusti kääntyneenä merkinantovälinettä kohti ja odottivat sitä pientä napautusta, mikä silloin alkuaikoina tarkoitti vielä ravihevosmoodissa olevalle Jaskalle vain yhtä asiaa: eteenpäin ja ihan helvetin kovaa! Ei ollut oikein kivaa sitten pitää sitä raippaa mukana. Niinpä raippa unohtui vuosiksi, kunnes koitti summer of 2020. Jaska oli todella laiska ja vetämätön ja jotain piti keksiä, kun ei kehdannut enempää nakuttaa kannuksilla kylkiin, koska vaarana oli, että hepo menee puhki. Joten raippa käteen ja menoks. Alkuun vaikutus oli kovin suuri: Jaska palasi jälleen muistoihinsa radalle ja oli heti kärppänä menossa eteenpäin, kun raippa vähänkin hipaisi pollea. Sitten alkoi vaihe siedättyminen: ei toi pyydäkään miljuunaa eteenpäin, näköjään riittää kun vähän pontevammin siirtelen jalkoja ylöspäin. Välillä Jaska pyöräyttää häntäänsä, mikä tarkoittaa sitä, että raipan kosketus hevoseen oli hevosen mielestä aavistuksen liioiteltu.Jos vielä tämän jälkeen julkeaa napauttaa raipalla saattaa tulla sivupotku takajalalla ja silloin ollaan jo todella tulenaralla alueella, mitä tulee voimankäyttöön. Seuraava vaihe olisikin "miten poistat häiriötekijän eli ratsastajan selästä". Eli raippaa tulee käyttää harkiten ja vain tarvittaessa ja niin kevyesti kuin suinkin. Ja jos kevyt hipaisu ei tuota tulosta, voi napauttaa hieman terävämmin, mutta ihan omalla vastuulla!

Naketti on semmoinen hyväntahtoinen höppänä,
että väkisinkin päivä pelastuu, kun sen kanssa touhuaa!

Hyvää raippa on tuonut siinä mielessä, että kannukset ovat jääneet oikeastaan vain valmennuksiin eli kun halutaan maksimaalinen teho vaikuttimiin eli pohjeapuihin eli kanankoipiin. Ja Jaskakin on tainnut sisäistää raipan merkityksen ratsastuksessa: ei täysillä eteen vaan ponnekkaammin eteen ja ylös! 

Nyt kelien viiletessä, on ollut viisasta välillä jättää myös raippa pois, ihan hyvin näyttää kulkevan eteenpäin ilman apuvälineitäkin! Ja tulipahan koettua myös se hetki, kun tätiratsastaja pyysi laukkaa, mutta Jaska ei mielestään voinut laukata, koska kakkahätä, mutta tätin mielestä tehdään niinkuin pyydetään ja sitä pyyntöä sitten raipannapautuksella tehostamaan ja lopputuloksena olikin mojova pukkihyppy kera reippaan sivupotkun ja sitten laukkaa. Eli tätiratsastaja sai mitä tilasi, mausteita oli vaan vähän toivottua enemmän. 

Paras paikka maailmassa!

Huoltoa

Lokakuun lopulla osa tallin hevosista veti pienet päiväkännit. Siinä mielessä vähän epäonnistuneet bileet, että jokainen nuokkui omassa karsinassaan kuin olisivat vetäneet höpöhienää liian paljon liian nopeasti, jolloin normibileiden iloinen riehakkuus loisti vahvasti poissaolollaan. Jaska sai rokotuksen ja hampaat huollettiin. Pari vuotta sitten tulleen kaulapaiseen jälkeen täti on vaatinut, että pistokohta ajellaan paljaaksi ja desinfioidaan, ettei mene pöpöä polleen pistosta, kuten pari vuotta sitten. Ei ole paisetta näkynyt, joten jatketaan samalla linjalla.

ZZZZ. Onko meillä nyt hauskaa?

Ja rokotuksen jälkeen pitää seurata lämpöä. Löytyikin sopivasti kotona pyörinyt rasva kuumemittarin liukasteeksi. Tallilla kävi ilmi, että se olikin kynsinauhavoidetta, mutta toimii se näköjään myös hevonperseeseen :D


Ja sitten taas sitä samaa 

Vuokraajakin on havainnut, että Jaskastahan on tullut ihan kouluratsu, niin hienoa osaamista on polle väläytellyt! Jaska sai velipuolen tallikaveriksi ja oltiinpa yhtäaikaa valmennuksessa. Valmentaja oli sitä mieltä, että ihan on velikultasilla samanlaiset metkut ja elkeet, ihan isänsä poikia siis!

Isänsä poikia!


Nyt vain jatketaan treenaamista, odotellaan lunta ja oikeaa talvea. Jaska on ainakin varautunut talveen kasvattamalla muhkean karvan ja olisihan se sääli, jos koko talvi menee vesisateessa seisoskellessa. Paljon kivemman näköinen on polle pakkasella, kun on koko turkki pörheänä!


Hyvää itsenäisyyspäivää, toivottaa Vehnäpulla alias Jaska!

Kyllä tarkenee!