Okseri from Hell!

Onko näin hyvä? Vai yritänkö vielä lisää?
(tätiratsastaja sensuroitu pilaamasta kuvaa)

Estehyppelyä pitkästä aikaa

Paljon on pölyä noussut laitumen pinnasta sitten viime estevalmennuksen. Tällä kertaa tätiratsastajaa ei edes jännittänyt ennen sessiota, vaikka tähän mennessä on aina ollut vähän lepatusta rintalastan alla. Olikohan syynä edellisen viikonlopun vähiin jääneet unet, että ei edes jaksanut hermostua. Onhan noita hypätty. Esteitä rakenneltaessa tätiratsastaja pisti merkille, että tuohonpa näyttää muodostuvan okseri (eli tavallaan kaksi estettä ihan peräkkäin, semmoinen tupla), mutta ajatteli, että ehkäpä se on vain sitä toista ratsukkoa varten. Toinen parivaljakko oli Seba ja vuokraajansa (joka ensimmäisessä koeratsastuksessa poistui yllättäen hevosen selästä ja koko kentältä niin, että puskissa vaan rytisi!). No, alku sujuikin niin, että tätiratsastaja ihan hämmästyi, miten pysyi hypyissä hyvin mukana, ei kiljunut tai jäänyt takakaaren päälle tahi irtautunut jalustimista. Estevalmentajakin oikein kehui, että nyt sujuu! Esteethän olivat tuttuun tapaan pikkiriikksen pieniä, mutta juuri sopivia tämmöiselle aloittelijaratsukolle. Seballe ja Puskaansyöksyjälle ne olivat lähinnä vitsi. 

Jaska ja trumpin donaltti (ainakin mitä silmäpusseihin tulee!)

Siinä sitten hymyssä suin hypeltiin kuin speediä vetänyt aropupu, kunnes valkku sanoi, että seuraavaksi sitten tuo okseri. Whaat?!?! Tätiratsastaja oli heti, että eheii, ei tuota voi mennä, sehän on ihan liian suuri, suorastaan talon kokoinen! Että juuei, pois tuommoiset höpinät. No, valkku kiltisti sitten madalsi okserin sellaiselle tasolle, että siitä pääsisi yli keppihevosellakin. No niin, tuumasta toimeen. Vähän oli syketason nousua havaittavissa, mutta syvään hengittäen tätiratsastaja ohjasi urheasti Jaskan kohti estettä. Paitsi että eihän se mihinkään kääntynyt (oli kaareva linja esteelle), tätiratsastajan ulkojalka eli oikea koipi eli siis se, mikä kääntää hevosta vasemmalle oli ihan mykkä ja voimaton sekä yhtä jäntevä kuin kuminauha mummon virttyneissä alushousuissa. Ihan vinossa ja vielä kumpikin eri suuntaan lähestyttiin sitä vuorta ja Jaska päätteli tädin pyristelyistä, että tätä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan ylittää eli väisti sujuvasti oikealle (sinne, missä se kuollut kanankoipi roikkui masentuneena eikä pystynyt estämään suunnanmuutosta). Dääm! Eikun uudestaan ja uudestaan ja... Eihän siitä mitään tullut, kun tätiratsastaja oli kehittänyt pienimuotoisen paniikin ja kaikki raajat roikkuivat velttoina kuin teinin kädet, kun pitäisi tehdä joku ratkaisu. Viimeisenä keinona lähestyminen tapahtui ravissa ja kuin ihmeen kaupalla Jaska kyllästyi vatulointiin ja päätti hypätä yli. Melkein paikaltaan. Ja aika pontevasti (jotta ei kolise!). Siinähän kävi tietenkin niin, että tätiratsastaja ja satula olivat hetken aikaa erillään ja jalustimet olivat ties missä ja kauhunsekainen kirkaisu kimpoili maneesin seinistä! Vaan eipä suistunut järkyttynyt täti kyydistä vaan nopeasti keräsi jalustimet töppösiin ja tarkisti, että on oikeinpäin satulassa.

Katsotaan samaan suuntaan (koska kuului pörinää jostain työkonevekottimesta).

Okseri from hell aiheutti sen, että tätiratsastaja menetti täysin kaiken kykynsä ylittää minkäänlaisia esteitä. Ainakin tilapäisesti. Parin kieltäytymisen ja ylikävelyn (kirjaimellisesti) jälkeen tultiin siihen tulokseen, että jos vaikka menette ton suhteutetun linjan ja jos se onnistuu, niin jätetään siihen. No, siinähän ei ollut mitään ongelmaa ja tätiratsastaja oli aivan haltioissaan, että ehkä sitä sittenkin vielä pystyy hyppäämään esteitä. Siis semmoisia pieniä ja söpöjä ja sillein, että saa tulla suoralla linjalla ja... Tätiratsastaja päätti, että nyt muuten treenataan sitä turkasen okseria, jotta voidaan ens kerralla näyttää valkulle, että miten niitä saatanan oksereita oikein hypätään! Ja pitihän sitä tietenkin ilmoittautua tallin estekisoihin! Että ei tässä kuulkaa mitään luovuttajia olla, perkele.

Nuuh nuuh. Mitäs sulla siellä kädessä?

Ai, nyt saa leipää ilman että luopuu herkusta? En ymmärrä, mutta maistuu kiitos.

Tätiratsastajan loppuverrytellessä Seba ja Puskaansyöksyjä liitelivät esteiden yli (joita oli toki korotettu sen verran, että kehtaa edes puhua esteratsastuksesta) kuin olisivat syntyneet sitä tekemään. Hienoa oli kyllä katsella, kun homma toimii (onneksi Puskaansyöksyjälläkin oli haasteita ohjien pitämisessä määrätyssä pituudessa "ei mun kädet riitä" ja muuta vikinää, vähän lohdutti tätiä)!

Tässä edellinen kerta (mistä traumat!), kun tätiratsastaja hyppäsi okserin. Kuvanauhalla esiintyy jo edesmennyt Santtu eli Kulta-Pantteri, joka kovasti epäröitsi mokoman härpäkkeen ylitystä. Noin kymmenen kiellon jälkeen mentiin yli. Vähän samantapainen oli suoritus Jaskan kera.

Otetaan kuvia

Tätiratsastajan ja muidenkin tallilaisten onneksi porukkaan on eksynyt valokuvausta opiskeleva tyyppi. Sitähän pitää hyödyntää aina kun on mahdollisuus! On vähän eroa ammattilaisen ottamiin versus kännykällä räpsittyihin otoksiin. Tätiratsastaja oli oikein panostanut ja sutinut naamaansa väriä ja vieläpä laittoi rokkikeikkakuteet päälle. Että nyt tulee hienoja otoksia ja pääsee esittelemään itsestään vähän toistakin puolta. Oli mukavan tuulinen päivä eikä edes niin kuuma. Ja sehän terävöitti tietenkin Jaskan siten, että laitumelta tuotaessa piti pelätä vähän kaikkea olematonta ja pyöriä ja puhista. Täti piirsi hiljaa mielessään ruksin "istun selässä pellolla ilman satulaa eteerisenä kaukaisuuteen haaveilevasti katsoen"- kohdan päälle. Ja sitten sen "ollaan pellolla kivoissa maisemissa katsoen tukka hulmuten horisonttiin"- kohdan päälle. Hyvä ettei tarvinnut rastittaa koko "otetaan kivoja kuvia tänään"- kohtaa, kun taivas päätti yhtäkkiä laskea vedet niskaan. Pilvet onneksi rakoilivat sen verran, että päästiin kentälle ja tielle ottamaan kuvia. Kuvaaja teki hyvää työtä, mutta herranjestas, mikä turvokki noihin kuviin tuon kauniin otuksen viereen oli eksynyt! Eikä nyt puhuta laitumesta kantavaksi tulleesta ruunasta. Silmät olivat turvoksissa kuin trumpilla ja muutenkin habitus kertoi, että parasta ennen- päiväys muuten meni jo. Ei kuulkaa täti-ikäiset palaudu enää railakkaista viikonlopuista kuten silloin hamaassa nuoruudessa. Ensi kerralla pitää muistaa, että pitää nukkua hyvin ja vältellä suolaista ruokaa ja sihijuomaa. Toisaalta, oli kyllä hauska viikonloppu: Pelle Miljoona livenä paikallisilla markkinoilla ja siitä sitten reippaana kolmen tunnin unilla katsomaan maastoesteratsastusta! Ehkä se edeltävä hauskuus välittyy kuvista (ainakin elähtäneisyyden muodossa)...

Tästähän vois vaikka keikalle lähteä. Siis katsomaan jotain kuolometallia tai muuta kivaa!

Saatiin muuten vihdoin joku pönöttämään tienposkeen filmaamaan laukkahurjastelua maastossa, lämmin kiitos Leevin vuokraajan äitykälle! Näitä on sitten mukava katsella kiikkustuolissa!

Täähän on ihan helppoo. Kato, oot vaan.
No, yritä ite olla näitten silmäpussien kanssa, hyvä kun näkee jotain!