Nelijalkaiset terapeutit: kesäkuuta 2020

Minä olen kingi!

Läskileirille mars!

Ja niin koitti jälleen se odotettu kesäkuinen päivä, jolloin vihannat heinävainiot kutsuivat läskileiriläisiä ahmimaan mahat täyteen vihreää kultaa. Leiriin oli valmistauduttu laihduttamalla koko talvi ja kevät ja sitten mutustelemalla ruohoa asteittain, aluksi ihan maun vuoksi vaan ja sitten jo hieman pidempään. Pollet olivat tietenkin sitä mieltä, että mitä tuota harjoittelemaan, kyllä me vihreää osataan syödä, turhaa akkojen (ja setämiehen) kaakatusta. Mutta onhan siinä vinha pointti, harjoittelussa, kun ei tuo kaviokkaan suolisto pidä äkkinäisistä muutoksista, mitä ruokavalioon tulee. Eli omistajaparat yrittivät lähinnä vaalia kukkaronsa sisältöä ja olla rikastuttamasta eläinlääkäreitä turhilla ähkyillä, ripuleilla ja kaviokuumeilla ja sen vuoksi jaksoivat seistä narun jatkona armaansa ahmien hurmiossa sentin mittaista ruohikkoa kitusiinsa.

Tätiratsastaja (punainen takki) ja hänen mahdottomuutensa

Läskileirin alkumetrit

No, kun the päivä koitti, oli tallilla jokaiselle läskileiriin osallistujalle oma taluttaja, että päästään hyvässä järjestyksessä kohteeseen. Heikki (vääränrotuinen sekä ruuna eli palliton) lähti johtamaan joukkoa, sitten Salama (tamma eli the bitch) ja Onni (ruuna) ja viimeisinä Jaska (ruuna?) ja Leevi (ruuna for sure). Kaikki muut heboiset siirtyivät kohti laidunta kävellen, mutta Jaska näytti unohtaneen moisen askellajin ja eteni hyvin ryhdikkäänä ja koottuna passagea (termiä tuntemattomille tyyliä voisi kuvailla "kroppa nipussa, säkä korkealla, perse matalana ja lähes paikallaan ravaten jalkoja näyttävästi nostellen". Kiirekin sillä oli, koska se oli pistänyt merkille, että hänen mielitiettynsä ja valittunsa (Salama) kulki edellä lähellä kilpakosijaa (Heikkiä). Eihän semmoinen käy, että toisen eukkoa aletaan vikittelemään, tuumi Jaska ja lisäsi pökköä pesään. Hienosti onnistui väistöliikkeetkin passagen tahtiin, kun tätiratsastaja oli Jaskan mielestä aivan turha hidaste. Tätiratsastaja yritti hiki päässä edes jotenkin hallita korskean hevosensa menoa ja taisipa kerran vähän ujosti narulla komentaa, että "olehan siinä kampeamatta minua ojaan" ja siitäkös Jaska riemastui! Piti oikein niskoja nakella, etupäätä nostaa ilmaan ja vähän korskua, että "mummo jumalauda, siähän et akka tässä nyt komentele vaan alahan nyt marssia tahdissa, jonka MINÄ määrään"! Eihän siinä muu auttanut, kuin pysyä kyydissä. Vihdoin ja viimein pollet olivat laitumella ja irtipäästöä vailla. Jaska oli niin täpinöissään, että pyöri ympyrää eikä tajunnut omaa parastaan: jos seisoo paikallaan, niin tätiratsastajalla on mahdollisuus riisua riimu ja vapaus koittaisi. Jossain vaiheessa Raketti-Naketti seisahtui juuri sen verran, että tätiratsastaja sai avattua naruriimun solmun viimeisillä voimillaan ja kaikki hepat olivat irti! Tätitratsastaja raahautui henkihieverissä turvaan sähkölangan toiselle puolelle ja sai kähistyä sen verran, että "kuvatkaa te, mä en pysty, puuh puuh!".

Yleistä härdelliä

Välien selvittelyä

Heikki oli ainut uusi laidunporukassa sekä ihan väärää rotua (ei suomenhevoinen) ja senpä vuoksi se joutuikin heti muiden silmätikuksi. Neljä suomenpollea moikkasivat nopeasti toisiaan, että " ai moi, säkin oot taas täällä läskileirillä, kiva nähdä!". Jaska otti jälleen päällepäsmärin roolin ja jakeli määräyksiä sinne sun tänne, lähinnä Heikille, että " sä et tuu siihen ja sä et sit leiki ton tai ton tai mun kaa" ja muutkin lähtivät mukaan, paitsi Leevi, joka juoksenteli päämärättömästi ympyrää häntä tötteröllä tärkeänä puhisten. Muutaman kerran Heikki jäi pinteeseen, kun muut jahtasivat sitä ja laitumet rajat tulivat vastaan. Hurjalta näytti pari kertaa, kun Heikki oli uponnut pehmeään kohtaan, eikä päässyt pakenemaan ja sotanorsulauma laukkasi korvat luimussa kohti. Jaska latasi alussa mojovan potkun Heikin hanuriosastoon, mutta onneksi hevoset ymmärtävät a. väistää ja b. kohdistaa potkun suunnan ja voiman niin, että YLEENSÄ toiseen ei oikeasti satu, vaikka se hirvittävältä näyttääkin.

Ei se satu, vaikka siltä näyttää (Jaska vetää kakkosnelosen Heikin perberiin)

Ensimmäinen päivä sisälsi paljon juoksentelua ja hippaleikkejä (mikä läskileiri tää muka on, jos pitää juosta?) ja Ihmiset alkoivat jo miettiä, että pitääkö perustaa Pelastakaa Heikki ry, jotta toinen ei ihan stressaannu ja traumatisoidu ja joudu terapiaan lopuksi iäkseen kiusaamisen vuoksi. Seuraavana päivänä tilanne näytti jo vähän paremmalta, hepat olivat hokanneet, että "viddu, täällähän on ihan määrättömästi syötävää, mitä helvettiä me täällä juostaan?" ja rauha laskeutui lauman ylle ja tasainen ruohon rouskutus alkoi. Jaska oli liimautunut Salaman kylkeen, Leevi ja Onni laidunsivat lähistöllä ja Heikki sai syödä astetta kauempana. Ihmiset olivat tyytyväisiä, että rauha koitti vihdoin ja uskalsivat jälleen nukkua yönsä hyvin.

Heikki, Jaska ja Salama

Sama combo

Jaska ja Salama näyttävät, mistä päästä hevonen pissii

Traktori ja Ihmiset ovat merkkaamassa taivaan rajaa

Läskileirin ryhmädynamiikka löytyi siis, Jaska ja Salama olivat pari, Leevi ja Heikki rapsuttelivat toisiaan ja välillä Onni pääsi Jaskan suuresta armosta rapsuttelemaan Salaman kanssa (ovat viettäneet ikänsä yhdessä, sisaruksia). Jaska sieti Heikkiä, mutta näytti hyvin selkeästi sille, milloin pitää siirtyä takavasemmalle ja Heikki fiksuna kaverina totteli kyselemättä kaikkia hienovaraisia vihjeitä (korvan asento, pään asento, hampaat). Idyllistä!

Suuria muutoksia

Kävi ilmi, että Salama olikin pahamaineinen, kevytkenkäinen nainen (eikä nyt puhuta alumiinikengistä!). Ei toki omasta, vaan omistajansa tahdosta ja niin joutui tamma lähtemään vieraisiin miehiin. Se poikikin tallin uudelle tulokkaalle Iso-Onnille (ruuna, vääränrotuinen) mahdollisuuden päästä läskileirille. Tätiratsastaja ei ollut todistamassa tilaisuutta työvelvollisuuksiensa vuoksi, mutta sai onneksi raporttia, miten meni. Ja niinhän se meni, että pieni härdelli syntyi, kun uusi lapsi tuli leirille, mutta Jaska hoiti tilanteen johtajan ottein. Eli omi uuden tulokkaan itselleen ja kertoi muille ja tulokkaalle, että "homma menee niin, että sä et leiki muiden kuin mun kanssa ja muut ei leiki sun kanssa ja mä leikin kenen kanssa haluan". Ja niin sujahti uusi tulokas ryhmään kuin markka pajatsoon.

Karvanoppa ja Heikki vaihtavat kuulumisia

Onni ja Salama liittyivät nuuhkimisklubiin

Jaska ja Heikki

Tätiratsastaja on tyytyväinen, kun Jaskan kalastaminen laitumelta on ollut helppoa, tai siis ei se ainakaan ole karkuun juossut vaikka ei varsinaisesti ole tullut luokse sieltä sadan metrin päästä. Eikä kukaan ole tullut häiriköimään, jos jotakuta on haettu, että siinä mielessä helppoa kun Ihmisten ei ole tarvinnut väistellä hampaita tai kavioita vaan on voinut vaan käydä poimimassa oman läskileiriläisensä muiden joukosta ilman sen suurempaa numeroa.

Yleistä sekasortoa

Joutsenkaulat Jaska ja Heikki (Heikki voitti joutsenkaulamestaruuden)

Nii mihin mä meen, kuka mä oon?

Leevi ei tiedä, mitä täällä oikein tapahtuu ja miksi me ei syödä jo jotain?

Ja kyllähän läskileirin tulokset alkavat jo näkyä:

a. kylkiluita ei enää tunne vaikka vähän kaivaisi

b. hevoset ovat tasaisen rauhallisia, jopa nuutuneita (mikä on suuri plussa maastoilua ajatellen, ei läskileiriläinen jaksa tehdä ylimääräisiä sivuttaisliikkeitä!)

c. ötökänpuremat kutiavat siihen malliin, että Ihmisen suoma rapsutus on taivaan mannaa ja sitä ei vaan voi saada tarpeeksi

d. hevoset saavat toteuttaa sitä kuuluisaa luonnonmukaista elämäänsä laumassa ilman Ihmisen häirintää