Turpa mutturalla. |
Rauha maassa
Sitten oli ihan alkumetreillä myös maastakäsittelyä Ammattilaisen silmän alla. Saman Ammattilaisen kurssilla kävin myös Santun kanssa aikoinaan, kun tuntui että jotain pitää nyt tehdä, ennenkuin se hevonen jyrää meitin. Ja Santun kanssa tämä kurssi olikin käänteentekevä hetki tulevia vuosia ajatellen, minä tajusin jotain hevosen sielunmaailmasta ja itsestäni hevosen omistajana ja loppuhan olikin kultaista historiaa (blingsydänhymiö) (=raakaa työtä, toistoja toistojen perään, määrätietoisuutta sekä johdonmukaisuutta). Mutta siis, koska olin kokenut jo aiemmin tämän hyväksi ja tietenkin autuaasti unohtanut kaiken siellä oppimani, (koska uusi hevonen!) katsoin elintärkeäksi ottaa lyhennetyn version siitä, miten sitä hevoista nyt sitten oikein käsitellään maasta. Käsin. Ja hyvä olikin! Sillä jo maneesiin mentäessä tein ensimmäisen VIRHEEN, kun Jasumussu oli sitä mieltä, että enpä tulekaan ihan muina hevosina sun perässä sinne halliin vaan lähdenkin peruuttamaan, koska paniikki. Ja minä tietenkin hellämielisenä perässä (myötätuntopaniikki!), ettei vaan tule liikaa painetta herkälle hevoseläimelle. Että peruutellaan tarpeeksi ja sitten ovelasti käännän vähän suuntaa ja saan konin haluamaani paikkaan. Ei näin. Et voi tehdä noin, sanoi Ammattilainen. Hevonen ei saa liikuttaa minua vaan minä hevosta. DAA! Hieno oppimistilanne jo ennenkuin kurssi oli alkanutkaan! Siis naru kireälle ja odottamaan että poni höllää. Ja hölläsihän se, lopulta. Voittajafiilis! Sydän löi bumbumbum!
Tässä käsitellään maasta. |
Ravurista ratsuksi- projekti
Minusta tulee ratsu! Ja alakaulasta tulee yläkaula! |
No seuraava nappula tähän palapeliin oli Ratsuttaja (koska myönnän vajavaisuuteni, en osaa opettaa). Ensi kohtaaminen jätti hyvinkin positiivisen vaikutelman hevosesta ja sen kyvyistä olla ratsu joskus tulevaisuudessa, löytyy kolme hyvää askellajia, halua työskennellä ja hyvä asenne! Vähän kiireinen ja hätäinen eikä tasapainokaan ollut ihan joka hetkessä ja mutkassa priimaa, mutta eihän sitä nyt voi vielä vaatiakaan hevoselta, jonka painopiste on yhtäkkiä muuttunut, koska joku intomielinen täti kampeaa itsensä selkään keikkumaan. Ratsuttaja lupasi ottaa Jaskan projektiksi ja olen siitä ikionnellinen! Toisella kerralla Jaska olikin jo vähän parempi, tosin aluksi vahva (johtuen eräästä sattumuksesta, josta kerron myöhemmin), mutta rauhallisempi (maneesi oli jo tuttu paikka) ja otti hyvin vastaan pohkeet ja hetkittäin myös tuntuman, välillä näytti ihan ratsulta (ja tosi komealta sellaiselta!).
Ympäristöoppia
Leppoisaa käppäilyä. |
Asiasta kukkaruukkuun...
Maastomopot. Ei paljoa marjanpoimijat hetkauta. |
L-A-U-K-K-A, laukka kultasein...
Mitäs sitten. Ainiin! Olen ylittänyt itseni ja henkiset himalajan kokoiset kynnykseni ja LAUKANNUT Jaskalla! Järjenääni (joka on myös käynyt ratsastamassa taidokkaasti hepoistani) piti meille vähän jöötä (eli tuntia) ja ilmoitin sitten juhlallisesti, että nyt voisi kokeilla sitä LAUKKAA (kun vähän aikaisemmin olin jo melkein perunut koko päätökseni laukata, koska... (hmmm. hevonen oli väsynyt ym. tekosyitä = hirvittää!!!!!). Siitä sitten laukkaamaan. Vasempaan kierrokseen eka (sehän nosti melkein ajatuksesta!) ja ympyrä pieneni kuin pyy maailmanlopun edellä, kun juuri nyt olisi pitänytkin ohjata ohjaimella eikä pelkällä jalalla, kuten avuttomasti yritin. Eipä kuitenkaan kaaduttu! Ja jalat täristen melkein itkin onnesta, kun olin uskaltanut (ja saanut hevosen pysähtymään vaikeuksitta)! Seuraava suunta ja sehän menikin jo paljon paremmin ja uskalsin jopa nauttia ja nauraa ääneen!!!! JEEEE! Ai että! Kyllä maistui! Siistiä! Wuhuu! Ja miten hieno laukka Jaskalla on! Oottakaapa, kun saadaan heppa kantamaan itsensä niin tehdään laukkapiruetteja! Ei oo nimittäin mikään nelitahtinen mopo!
Muutakin huoltoa
Kengittäjäkin kävi tässä välissä. Pieniä muutoksia tehtiin, maltilla. Maanlaajuisia etukavioita muokattiin vähän pienemmiksi ja takaa jätettiin sivukäänteet pois ja laitettiin numeroa isommat kengät ja heti huomasi eron takakoipien liikkeessä, lähinnä vasen takanen lakkasi muljuamasta alta pois, huomattavasti! Myös takominen vähentyi!
Minä tykkään pesemisestä. Ja osaan kääntyä pesupaikalla kolikon (viemärin) päällä! |
Koppotikoppoti
Kjeh kjeh. Jaskaa naurattaa! |
Taas laukkaa ja ihan yksin. Tai siis hevosen kanssa.
Minä vaan halusin juosta. Se on mun luonto! |
Summasummarum
Että semmoista. Pitää kyllä myöntää, että ihan pikkuisen (salaa) nautin vauhdin huumasta ja laukkaamisesta, mutta kun tarkoitus oli, että minä määrään vauhdin, niin oli pakko lopettaa kesken. Nyyh, olen luovuttaja (itkuhymiö). Ehkä oli virhe lähteä kahden vapaapäivän jälkeen urheilemaan. Tai lopettaa kesken. Mutta kun itsesuojeluvaisto iski hanskan naamaan. Ja järki. Ei hevonen voi tolla tavalla lähteä ryysimään. Tai siis voi, mutta se ei ole suotavaa enkä halua sitä siihen opettaa. Ja vielä se, että siellä radalla ei saisi laukata, pyysin kyllä nöyrästi anteeksi tallin isännältä, että näin kävi. Vahingossa.
Mutta oli kyllä sen verran kivaa tuo meno (siis vauhti, ei muut koulutukselliset ja luottamusta herättävät asiat) että olis ihan sairaan siistiä mennä Killerille vetämään vähän montea! Siinä sais poku mennä ja ei haittais, vaikka ratkeis laukalle! Antaisin vaan löysät ohjat ja huutaisin JIIHAA!
Hepo rentona treenin jälkeen. Ja tukka kiharalla! |
Onneksi Ratsuttaja tulee jo parin päivän päästä ja huomenna meillä on länkkäriä eka tunti! Siellä oppii hepo asioita ihan itse ymmärtämällä. Ja toivottavasti minäkin! Sii juu! Peli ei ole vielä menetetty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti