Laitumella on hyvä olla, ei huolet paina...

Kato, mä kuorrutin itseni mudalla!

Ei rasitu polla

Kesä ja laitumella olo tekee hevosesta leppoisan. Tai ainakin Jaskasta. On ollut aika rauhallinen (lue: laiska!) kaveri ratsastaa, vaikka väliin on siunaantunut vapaapäiviäkin aikataulullisista ongelmista (siis työ) johtuen. Muahan ei haittaa yhtään, että polle ei sinkoile pää pystyssä silmänvalkuaiset esiin muljahdellen pitkin maneesia. Ehei! Nautin ihan täysin siemauksin tätikuljettimestani! Rauhallisuus ei tarkoita onneksi sitä, että se ei haluaisi liikkua eteenpäin tai suorittaa tehtäviä, onpahan vaan vähän hitaampi ja helpommin hallittavissa eikä mene ns. kuppi nurin niin äkäiseen, jos ei jotain tajuu. Ollaan kato vaan ihan löysin rantein eikä turhia puristella, aummm.

Ongelma ja sen ratkaisu

Jostain kumman syystä Jaskan vasen laukka alkoi tökkiä. Kun yritin laukata pääty-ympyrällä oli todellisuus joku ihme voltintapainen keskellä päätyä eikä siitä oikein mitään tullut, kun ei tasapaino riitä vielä ihan niin pienelle reitille. Hmmm. Vähän meinasi Rauha jo alkaa turhautumaan, kun en keksinyt, että mitä pitäis tehdä, jotta hevon saisi isommalle ympyrälle. Onneksi meillä oli valmennus ja heti kättelyssä otin ongelman esille. Siinä demonstroidessani tätä onnetonta nyhertämistä keksinkin ihan ite, että jos vaikka avais sen sisäjalan ja antais pollelle tilaa edestä ja pim! Niin vain ympyrä suureni ja päästiin taas paremmin laukkaamaan. Ei se ihan täydellisesti korjaantunut, koska tätiratsastajahan ei muista koko aikaa istua oikein vaan ajautuu vähän väliä väärään asentoon ja sen myötä myös hevonen tekee niin kuin siltä pyydetään, mutta suunta oli ehdottomasti kohti parempaa!

Huuleni nääs lerputtaa!

Valmennuksessa Jaska oli taas hirmu hyvä! Tehtiin vaikeita juttuja, mitä Jaska ei ihan osannut eikä onnistunut (enkä mäkään osannut saatika onnistunut, plääh), silti pysyi pää kylmänä eikä mennyt viisari punaiselle edes lukuisten laukannostojen jälkeen! Loppuraveissa Jaska väläytti niin ryhdikästä menoa, että meinasi tätiratsastaja ihan pyörtyä onnesta! Valmentajakin kehui kovasti ja Jaska oli niin tärkeänä, että! Mikä ihme siinä muuten on, että kun itekseen puksuttaa menemään, oiotaan kulmat ja mennään vähän sinnepäin? Täsmällisyydestä ei ole tietoakaan, ajelehditaan kuin jokeen suistuneet hauraat mummot virran mukana. Nyt täytyy tätiratsastajan ryhdistäytyä!

Kauheat kaapelikelat

Käytiin Maastotädin kanssa maastoilemassa tuttuun tapaan siten, että hän istui selässä ja minä lenkkeilin omin pikku jaloin. Maastotätiä nauratti, kun Jaska oli niiiiin letkeä ja laiska, että maalaili jo uhkakuvia, notta jos meitä ei kuulu takaisin iltaan mennessä, on Jaska nukahtanut jonkun kuusen alle eikä me saada sitä sieltä kammettua pois. No, ei sentään nukahtanut, mutta ei ollut mihinkään kiire ja pitkin ohjin sai löntystellä menemään. Heti alkuun, kun oltiin ylitetty tie, meni bussi ohi. Jaska ei välittänyt mitään, ehkä korvaansa käänsi sinnepäin. Sitten piti tehdä puusavottaa, kun polulle oli kaadettu risuja. Työhevosen elkein Jaska otti puusta kiinni ja siirsi pois edestä. Pitäisköhän tarjota sitä jonnekin metsänkaatotyömaalle? Olisi kyllä niin luomua että! 

Oota, kun mä raivaan tästä tien auki.

Sitten päästiin jännän äärelle: reitin varrelle oli ilmestynyt isoja kaapelikeloja ja oltiin vähän, että noinkohan se koni siitä ohi menee. Kyllä meni, kun Jaska sai rauhassa todeta, että ne eivät syö hevosia. Jos olisi heti pakotettu menemään lähelle, olisi se varmaan panikoinut ja lähtenyt livohkaan, mutta kun sai aikansa pohtia herneaivoillaan uutta ilmestystä, ei stressitaso päässyt kohoamaan ja matka jatkui vihellellen. 

Siis mitä pelottavaa tässä on? Hölmöt tädit, eihän noi syö hevosia, daa!

Ai niin, poni on tullut takaisin laitumelle ja hyvin on näyttänyt yhteiselo sujuvan. Suokit on kyllä vähän sitä mieltä välillä, että me ei olla sun kaa ja voitko mennä pois, kun me tässä vähän rapsuteltais toisiamme, mutta poni tulee sitkeästi perässä. Onneksi mitään suurempaa draamaa ei ole syntynyt, mahat vaan kasvaa ja pollet ovat onnellisia!

Jaskan hanuri ja laidunkaverit.

Rentoilu jatkuu

Jaskalla oli taas muutama vapaapäivä, koska juhannus. Kivasti se kuitenkin tulee portille vastaan (ja niin tulee kaikki muutkin hevot ja siinä onkin taiteilua, että saa vain yhden kaviokkaan loihdittua portista, olen käyttänyt apulaista ihan turvallisuussyistä!) ja mielellään lähtee hommiin (karsinaan ottamaan pienet tirsat, kun mä kiillotan sitä). Laukat sujui oikein kivasti ja keksin taas uuden jujun, miten saan pollea ohjattua isommalle ympyrälle: katson yli olan kohti Jaskan ahteria. Heti muuttui suunta, kun täti oikeni selässä! Sitten taas letkusta vettä hikiseen heppaan, pöperöt kuppiin ja laitsalle ottamaan äkkiä mutakuorrutus. Sinne jäi tyytyväinen hevonen katsomaan perään, kun raahustin poispäin...

Mitä tekee juuri pesty hevonen päästyään laitumelle?

Jos istuis hetken tässä...