Rati riti ralla

Tuli talvihalla...

Tätiratsastaja on laittanut kannustimet!
Ja hei, onhan mulla ratsastussaappaatkin!
Nyt on meinaan niin pro-meininkiä, että! 

Pakkasella ratsastus pitäisi kieltää laissa ihmisrääkkäykseen perustuen.

Menen tallille vahvasti kerrospukeutuneena. Ylensyöneet sorsatkin liikkuvat sulavammin. Puunailen pakkasen pörhistämää pollea hanskat kädessä. Ensimmäinen käsien jäätyminen koittaa, kun letitän harjaa paljain käsin, toinen varusteita laittaessa, kolmas kavioita putsatessa. Haaveilen saunasta. Riisun toppahousut ja takin, vaihdan sukat, koska jalassa olevat ovat jo ihan märät. Ohuempi takki päälle ja ratsastuskengät kuomien tilalle. 

Jaskakin oli pukeutunut sään mukaan. 

Könyän uljaan ratsuni kyytiin, vaatekerrokset kinnaavat hieman vastaan, mutta onneksi ruhoni sopeutuu pian tönkköyteen. Aloitan hanskat kädessä. Virhe. Nimettömät ovat turtuneet enkä tunne enää ohjia käsissä. Vaihdan tilalle rukkaset, sulaminen alkaa pikkuhiljaa, mutta ohjat luistavat koko ajan liukkaan rukkasen pinnasta. Reisissä tuntuu pientä nipistelyä. Kyllä ne siitä lämpenevät, kun otetaan vähän ravia. Juu, kyllä tässä jo alkaa lämmin tulla. Mutta. Silmät alkavat vuotamaan heti, kun vauhtia on enemmän kuin halvaantuneella etanalla. Yritän räpytellä puolisokeana vettä silmistäni, koska ei huvita irrottaa otetta turhaan ohjista, kun ne just sattuu pysymään hetken käsissä. Silmävesi valuu vissiin nokkaan, koska sekin alkaa juosta. Siis räkää. Pakko niistää sillein miehekkäällä tavalla. Komeassa kaaressa lentääkin räät! Sijoittuisin varmaan korkealle räänniistopituuskisassa! Osa limasta saattaa jäätyä naamalle, mutta onneksi posket ovat niin jäässä, etten huomaa. Ei niitä hiihtäjiäkään hävetä, vaikka kunnon puikot roikkuu haistimesta!

Hetkinen, hevonen. Et kai sä vaan naura mulle?

Hetken aikaa onkin ihan hyväkivajees ratsastaa, kunnes varpaani lakkaavat olemasta. Yritän heilutella niitä henkiin huonolla menestyksellä. Alistun kohtalooni ja haaveilen saunasta. Niisto. Pyyhin loput hihaan. Korjaan ohjat sadannen kerran. Räpyräpy, silmät vuotavat edelleen, onkohan kyynel jäätynyt poskelleni? 

Kyllä nauran. Hahaha.

Alastulo on aika jännää, kun ei tunne jalkateriään. Yritän valua sulavasti alas satulasta, ettei kovin tärskäytä. Se nimittäin tuntuu erittäin ikävältä, voin kertoa. Taluttelen Jaskaa vaappuen kuin ankka, koska varpaat. Komeat räkäjarrut on Jaskan turvassa. Otan niistä kuvan. Omistani en viitsi.

Räkäjarrutko? Sinuna en ehkä puhuis mitään.

Polle talliin ja loimi niskaan. Vaihdan kengät. Sukkia en enää viitsi vaihtaa, koska molemmat parit ovat märät. Plus mulla ei edelleenkään ole mitään tuntoa nilkkojen alapuolella. Haaveilen saunasta. Pistän vähän lisää nuttua  ja paksumman takin. Jälleen liikehtiminen muistuttaa enemmän humalaista pingviiniä kuin ihmisen kävelyä. Vihdoin saan kelkottua pounin ulos. Naapurin tamma esittää komeat kevätjuhlaliikkeet Jaskan saapumisen kunniaksi ja melkein saa Jaskan mukaan iloitteluun. Onneksi jalat pysyivät maassa tällä kertaa. Jäykin sormin saan riimunnarun lukon auki.

Vääntäydyn autoon ja ajelen syväjäädytettynä kotiin. Kotona laitan kädet kuuman veden alle sulamaan, varpaat alkavat pikkuhiljaa ilmoittamaan elonmerkkejä. Kivuliaalla tavalla. 

Haaveilen kesästä.

Jaska ihan kuutamolla.