Rakkaat

Rakkaat

torstai 24. toukokuuta 2018

Sommaren är här!

Kesä tuli rytinällä
Ilta-auringossa on kiva töröttää.

Mitä tekee hevonen, kun se on pesty? Kuva puhukoon puolestaan...
Eipä siitä vielä kauaa ole, kun tätiratsastaja sulloi välihousuja ratsihousujen alle ja nyt kärvistellään helteessä! Sattuipa tätiratsastajalle pikku lomakin sopivaan saumaan, ei ole tarvinnut palella. Tosin on ollut jo niin kuuma, että ratsastuskin on jäänyt vähemmälle, sillä vaikka hevonen kuumuutta kestäisikin, niin joku raja se sentään ihmisellä on! Mutta ei tässä valiteta, vielä sitä vettäkin varmaan saadaan niskaan ihan omiksi tarpeiksi!
Ei jaksanut muuta kuin vähän hömpötellä, kun oli niin helle...

Kalkkarokäärme pitää Jaskan visusti paikallaan!

Jaskaa ärsyttää, kun piti pysähtyä poseeraamaan ja olisi tehnyt mieli mennä tai syödä.
Käytiin maastossa setämiesratsastajan kanssa (vihdoinkin!) eikä tätiä edes jännittänyt! Mentiin tuttu lenkki ja päästiin vähän metsän siimekseen, pollet olivat rentoja ja olivat puolivälissä lenkkiä sitä mieltä, että kotiinhan tästä jo mennään, eikö? Oltiin rehvakkaina menossa ojan yli polulle (josta mentiin viime vuonna kyllä monta kertaa!), mutta polletpa tekivätkin tenän ihan kertakaikkiaan. Ei sitten menty sinne. Ensi kerralla sitten. Mutta olipa mukavaa löntystellä paitahihasillaan, kun ei ollut edes ötököitä vielä häiriöksi asti...
Maastolenkki ynnä eväsretki, siinähän tuli kätevästi syöteltyä heppoja ja
 totuttaa vihreään ennen laidunkautta!

Laitumelle
Nyt mennään! Paitsi yksi, joka haluaa olla erilainen hevonen.
Tukevasti on jalat maassa ja katse eri suuntaan kuin muulla porukalla.
Muutama tilannekuva laitumelta.
Saatiin pollet laitumelle eilen. Muuten sama porukka kuin viime vuonna plus yksi uusi tulokas. Kauhea varustautuminen naruriimuin yms yms, että pysyvät possut ruodussa (ollut kohtalaisen villiä viedä viime vuosina hepoja laitumeen!), mutta tällä kertaa putet löntystelivät peräkanaa nätisti vihreälle. Kun saatiin hevoset irti ja syöksyttyä lankojen ali turvaan ja kamerat kuvausasentoon, alkoi spektaakkelin odottelu. Ja odotteluksi se sitten jäikin. Viime vuotiset kaverit nuuhkaistiin nopeasti, että aha, jaa sää vai? Ja porukan nuorin ja uusi jäsen piiritettiin ja sedät ja tädit olivat jo ihan tukka pystyssä, että mitenkähän se tosta tilanteesta selviää! Hyvin selvisi, taisi yksi possuvinkaisu tulla ja tilanne oli ohi. Ehkä jopa kaksi kertaa jaksoivat juosta n. 20 metriä ja taas turpa mättääseen. Ettei vaan kaveri syö enemmän. 

Mutta hyvä näin, toivottavasti sopu säilyy eikä sen ihmeempiä draamoja kehkeydy. Saapa nähdä, miten tänä vuonna saa koninsa kalastettua hirmu pitkältä laitumelta... Pitää mennä illalla harjoittelemaan!
Onko tämä nyt se kuuluisa puskaratsu?

Tätiratsastaja suuntaakin sitten seuraavaksi Elitloppettiin suuren maailman raviloihin. Toivotaan menestystä kaikille suomalaishevosille, Polara-paita on hankittuna!

Maastolenkin aikana Jaskan tarhaan oli ilmestynyt paskakukkula. Se olikin eri mielenkiintoinen juttu ja pitihän sen päälle yrittää könytä... Suokitko uteliaita, älä?

Kesää ja kärpäsiä!
Mä juoksen nyt 20 metriä, ota äkkiä se kuva ja möimöi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti