Ketäs meitä nyt sit onkaan

Koska karvaiset perheenjäseneni ovat käyneet kovin harvalukuisiksi viime aikoina, lienee paikallaan kertoa, ketkä kaikki ovat tällä hetkellä rikastuttamassa elämääni. Eli cairnterrierit Calle Ja Rauno sekä tavallinen peruskissa Nössö, tässä lyhyt esittely niistä!

Calle

Calle on noin 6-vuotias, terhakka terrieri. Calle tuli meille pikkuista vaille vuoden ikäisenä, noin kolme viikkoa sen jälkeen kun Sulo siirtyi ajasta ikuisuuteen. Olin jo päättänyt, että ollaan kesä ilman koiraa ja katsotaan sitten syksyllä uutta turrea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että huomasin ilmoituksen uutta kotia etsivästä Callesta ja kerran meillä käytyään, päätyi silloinen omistaja myymään koiran mulle. Selvisi vielä, että vaikka Calle tuli Vihdistä saakka, oli se syntynyt täällä Vaajakoskella!

Calle kotiutui nopeasti. Asiaa auttoi ehkä se, että meillä oli kissa (Väiski) ja pupu (Puppe), jotka saivat nuoren pojan pään pyörälle. Pupua Calle jaksoi tuijottaa herkeämättä pitkiäkin aikoja häkin ulkopuolella ja voi sitä riemua, jos jänis liikahti edes vähän. Kissa opetti nopeasti, miten ollaan koiriksi. Eli pari kertaa terävä sipaisu kynnellä kuonoon ja äkkiä alkoi Calle uskomaan, että kissan päälle ei rynnätä ja kissaa väistetään, jos kissa haluaa kävellä siitä, missä koira sattuu olemaan. Pupuun totuttaminen kävi myös aika nopeasti ja niin muuttui jäniseläinkin saaliista perheenjäseneksi ja kaikki nelijalkaiset viettivät aikaansa vapaana temmeltäen sisätiloissa.

Callen suurin intohimo on PALLO. Iso tai pieni, puolikas tai reikä-sellainen (aka sählypallo) tai vaikka lumipallo. Varsinkin nuorempana ei kukaan saanut väsytettyä Callea palloleikeillä. Callen bravuuri on ison pallon haltuunotto ja kuljettaminen. Myös vinkulelut olisivat mieleisiä, mutta niiden käyttöikä jää useimmiten alle puoleen tuntiin, niin en viitsi rahojani tuhlata semmoisiin.

Calle on ystävällisyyden perikuva, hieman omapäinen mutta yleensä tottelevainen. Trimmatessa Kalevi on varsinainen Drama Queen! Sitä kiljahdusten määrää, kun hänen mielestä nyt vähän nipisti. Olenkin vähentänyt nyppimisen osuutta ja lisännyt koneella ajelua, en viitsi kiusata, kun ei kuitenkaan käydä näyttelyissä.

Vaikka Calle ei olekaan mikään sylikoira, tulee se välillä syliin hakemaan rapsutuksia (oikeastaan päivittäin) ja joskus jää nukkumaan selälleen kainaloon.


Rauno Repomies

Koska kaksi pikkukoiraa menee helpommin kuin yksi, hankittiin sitten taloon pentu! Rauno haettiin Kuopiosta ja kun tultiin pennun kanssa pihaan, meni Calle aivan sekaisin! Jo ensikohtaamisesta lähtien ovat pojat tulleet hyvin toimeen keskenään, vaikka Rauno olikin välillä melkoinen pirulainen (ja taitaa olla vieläkin!). Rane on nyt noin 4-vuotias.

Rauno onkin sitten vähän eri maata kuin Calle. Epäluuloinen, varautunut vieraita ihmisiä ja toisia uroskoiria kohtaan. Rauno kyseenalaistaa usein asioita ja närkästyy helposti, kuitenkin Rauno on sitten niin herkkis, että ei tarvitse kuin katsoa pahalla silmällä, niin Kaneli kyntää lattialla nöyränä piirakkana ja on niin pahoillaan, niin pahoillaan että. Rauno on mustasukkainen ja hakee huomiota vaikka väkisin. Rauno viihtyy sylissä ja on todella hellyydenkipeä.

Sisälle merkkailun vuoksi päädyin ratkaisuun, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni: Raunosta tuli ruuna eli pallit jäivät historiaan. Vaan kuinka ollakaan, siihen loppui lähestulkoon kokonaan sisälle kuseksiminen eikä luonteessa ainakaan vielä ole näkynyt muutosta huonompaan (tai parempaan), joten ehkäpä tuo ratkaisu oli oikea!

Rauno on myös pallon perään. Tai frisbeen. Tai minkä tahansa heitettävän lelun, paitsi kepit eivät iske. Uskollisesti lelu palautuu jalkojen juureen kerta toisensa jälkeen. Ja vielä kerran. Rauno on hyvä jäljestämään ja onpa se livistänyt kerran ison uroshirven perään ollessaan maalla kaverin luona hoidossa. Onneksi heinä oli sen verran pitkää, että Rauno hukkasi elukan ja hirvi pääsi katoamaan horisonttiin eikä Rauno päässyt tekemään sorkkaeläimen kanssa lähempää tuttavuutta. Pieni koira, iso ego!

 

Nössö

Monen vuoden tauon jälkeen meille tuli vihdoin kissa. Nössö haettiin Keiteleeltä viime vuoden elokuussa työkaverin mummolta. Ensimmäiset viikot menivät kellarissa, jonne koirille oli pääsy estetty. Pikkuhiljaa Nössö ja koirat tutustuivat toisiinsa ja eräänä päivänä kissa ilmestyikin sitten keskikerrokseen hengailemaan muun perheen kanssa. Välillä piti vielä pörhistellä ja sähistä koirille, mutta nopeasti sekin jäi unholaan ja Raunosta tulikin oiva leikkikaveri, jonka kanssa on kivaa painia. Calle suhtautuu hienovaraisemmin kissaan, joskus innostuu kuitenkin jopa leikkimään, mutta yleensä Rauno tulee sekaan ja Calle jää paitsioon.

Nössö ulkoilee valjaissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Useimmiten tehdään pieni lenkki polulla, missä ei ole vaarana törmätä koiriin ja sitten leikitään pihassa. Välillä se kiipeää puuhun ja sitten pitää maukua, kun ei osaakaan tulla alas (no aina se on sieltä alas päässyt, milloin milläkin tyylillä) välillä pitää käydä uittamassa tassua purossa ja jahdata kaikenmaailman lentäviä pörriäisiä. Onpa se kerran napannut jopa päästäisen lenkillä! Sisällä Nössö on saalistanut kaksi kertaa hiiren!

Nössöllä ei ole leluja sisällä, koska kaksi terminaattoria tuhoavat ne alta aikayksikön, mutta toisaalta se saa sitten telmiä Raunon kanssa ja leikkiä ulkona ja katsella talvella ikkunasta lintuja häntä vispaten ja leuka väpättäen.

Nössö on kova kertomaan asioita maukumalla ja kurnuttamalla. Sylissä se viihtyy joskus, mutta ei ole mikään sylikissa.

Nämä karvakamut siis ilahduttavat elämääni tällä hetkellä, kotikatrasta ei ole tarkoitus lisätä, mutta se vähän isompi ystävä eli hevonen on vielä etsinnässä... Mutta siitä sitten enemmän joskus toiste.