Kyllä elämä olisi vallan huoletonta, jos ei olisi hevosta. Menisi vaan töihin ja tulis kotiin, käyttäis koirat, silittäis kissaa jos se sattuis kosketusetäisyydelle ja lojuis lopun päivää sohvalla ennen siirtymistä höyhensaarille. Kävis pari kertaa viikossa läpsyttelemässä kiekkoa setämiesten kanssa ja eläisi sisäänpäinkääntynyttä pientä elämäänsä onnellisen tietämättömänä kaikista niistä murheista, mitä hevosen omistaminen tuo tullessaan. Ja kuinka paljon säästäis rahaa, mieti! Kerran vuodessa sais pakata perheen alumiinipurkkiin ja lennellä valkoisille hiekkarannoille jotta voisi polttaa itsensä ekana päivänä auringossa ja nauttia huolettomasta elämästä. Ai että, kuulostaa hyvälle. Ei tarttis miettiä, että onkohan tolla poniinilla joku vialla, kun se
 |
| Ravisänki on kasvanut aika mukavasti! |
b. se seisoo jotenkin oudosti
c. se liikkuu jotenkin oudosti
d. se ei liiku
e. se pukittaa
f. saatana se pukittelee taas!
Että semmosta. Jaska alkoi pukittelemaan. Ihan tosta noin vaan, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pyysin raviin ja hyppistä vaan. Eka ajattelin sen johtuvan pään sisäisestä paineesta eli kuumumisesta tai planeettojen asennosta, mutta ei. Ei-toivottu toiminta vaan jatkui ja siinähän sitä sitten onkin tätiratsastaja sydän syrjällään ja huolesta suunniltaan, että eikasevaanoorikki!?!??! Kyllä hevosen omistaminen on ihkuu!
 |
| Jaskalla on täplä. Koska Karvanoppa! |
Koska Jaskan virallinen Ratsuttaja on maantieteellisten seikkojen takia estynyt tulemaan ratsastamaan Naskaa, aloin miettiä että joku tähän nyt pitäisi saada. Ja vähän äkkiä! Onneksi tallilla on käynyt eräs pätevänoloinen Ratsastaja ja kysäisin, josko häntä kiinnostaisi kokeilla Jaskaa. No kiinnosti. Ja olikin oikein hyvä ratsutus, polle joutui ihan töihin ja hikikin tuli! Ai sitä auvoa, kun sai taas omin silmin todistaa, miten hienon hevosen omistaa, kun joku osaava kertoo sille, että mitä tehdään ja miten. Haaveissani vaan siintää tulevaisuuden ruusuiset kuvat siitä, miten kyyrana ja matadorina me joskus sitten mennään, kunhan vaan opitaan. Tai siis kunhan mä opin.
 |
| Jaska kuuntelee mua! |
No. Koska alkuvuosi on mennyt lähinnä hömpötellessä noin niinku ratsastuksellisesti, ei tarvitse olla mikään mensan jäsen tajutakseen, että se konihan voi tulla vähän pipiksi astetta kovemmasta rääkistä (oikeesti ei ollut rääkkiä vaan ihan perusratsastus!). Vähän niinkuin jos ite sais vuosisadan inspiraation ja ryntäis punttisalille ja rykäisis siellä semmosen pro-tason treenin kylmiltään. Että hivenen saattaisi olla lihakset jumissa. Tai ei ehkä ihan hiemankaan. Vuodepotilaaksihan sitä joutuisi täti-ihminen tuommoisesta! Jaska ei joutunut sentään ihan vuodepotilaaksi, mutta selkä sillä sitten ilmeisesti veti vähän juntturaan. Josta seurasi pukittelua. Josta seurasi se, että minähän en sitten jatkanut ratsastusta, koska pukittelu = joku on vialla. Noh. Pyysin sitten tämän uuden ratsastajan kokeilemaan, että tekeekö se koni samaa sillä (koska jos ei tee, vika on mussa ja se ei tuntuis kovin kivalta, koska Jaska ei tykkäis musta, yhyy!). Voi miten iloiseksi sitä voikaan tulla, kun Karvanoppa pukitteli myös Ratsastajalla! Vähän ristiriitaista, että joo kiva, että se tekee sitä sullekin (eli mä oon syytön!) mutta minkäköhän takia se sitten tekee tota, kun ei oo aiemmin tehnyt. No siinä sitten tallikaveri kävi vähän käpälöimässä selkää ja totesi, että jumissahan se. Satulaakin soviteltiin ja todettiin että sopii hyvin, mutta hivenen leveä. Onneksi se asia on korjattavissa, satulaseppä tulee ens viikolla!
 |
| Omnomnom |
Eilen Ratsastaja kävi taas ja iloksemme saimme huomata, että Jaskalla ei ollut enää tarvetta pukitella vaan polle mennä puksutteli tyytyväisenä sinne minne pyydettiin ja joskus jopa toivottua vauhtia! Ennen selkäännousua vähän juoksutettiin sitä ja koska hänen pieni villihevoisuutensa ei pystynyt käsittelemään asiaa (eli juoksutusta) henkisellä tasolla, tuli sille kauhea kiire ja poni muksahti pyrstölleen kun pienellä ympyrällä lähti jalat alta! Ei käynyt kuinkaan, Jaskan vammat olivat korkeintaan henkisiä, koska se tajusi lopettaa älyttömän rallattelun ja pysyi siten myös pystyssä.
 |
| Hyvin (pitkästä aikaa!) menneen ratsastuksen jälkeen niin maireana että! |
 |
| Huuli venyy! |
 |
| Nää selfiet hevosen kans vaatisivat sen tikun tai pidemmän raajan! |
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
 |
| Hyvää ystävänpäivää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti