Sontsan alla!

Ja siitä se idea sitten lähti...

Olin eräänä sateisena päivänä (niitä ei ookaan ollut kovin montaa tänä kesänä ...tana!) hakemassa Jaskaa laitsalta samaan aikaan, kun Matti-ponia haettiin. Toisella hakijoista oli sateenvarjo ja kappas, kun sehän aiheutti Jaskassa reaktion: prööh! Silmä kovana hevoiseni kävi sitä ihmesientä tuijottamaan ja peloissaan sitten puhisemaan ja päästelemään prööh-ääniä. Jaskan päässä kävi vissiin kova kuhina, kun tilannetta analysoitiin: tunnistamaton objekti, voi syödä hevosia, suhtaudu suurella varauksella ja pakene, jos se tulee päälle!

Okei. Vetelin arkielämän sherlokkina tilanteesta semmoisen johtopäätöksen, jotta että entä jos joku kuntoilumielessä lyllertävä tätihenkilö (voi olla setäkin) tulee joskus vastaan sateisena päivänä ja sillä on käden jatkona iiik! sateenvarjo, niin olemme aikalailla jännän äärellä ja lähestymme mahdollista vaaratilannetta. Koska. Jaskalle voi iskeä päälle "pelastautukoon ken voi"-moodi, jolloin tätiratsastaja (tahi -taluttaja) hyljätään nanosekunnissa niille sijoilleen ja paetaan kauas horisonttiin. Koska sateenvarjo on peloittava. Kun eihän sitä koskaan tiedä, mitä se tekee. Ja syökö se hevosia. 

Laulavat sadepisarat?

Siitä sitten inspiroiduin siedättämään Jaskaa sateenvarjoon ja seuraamme liittyi Jaskan paras frendi, Leevi. Koska sekin pelkäsi sateenvarjoa. Ja pressua. Ja melko montaa muutakin juttua. Ei muuta kuin varjot auki ja maneesiin (koska ulkona satoi ja siellä ei, eikä me tod! missään sateessa treenata, hei daa!).

Hui, mikä kumma tuolla haa!

Käytiin levittelemässä rekvisiitat eli pari aukinaista sateenvarjoa, pressu, "vappuhuiska" ja mopon renkaita maneesiin ja haettiin pollet. Johan Rauha-täti meinasi tulla katumapäälle jo siinä vaiheessa, kun lähestyttiin ovea, että "entä jos se menee paniikkiin"! No, myöhäistä ja reippaana vaan sisälle. Jaskahan nokkelana pollena pongasi oitis monta mieltä epäilyttävää asiaa ja kävi oikein ryhdikkääksi hevoiseksi. Vähän oli levottomuutta myös jaloissa, mutta kuten jo monta kertaa aikaisemminkin, Jaska alkoi ihan omia aikojaan laskea päätä maata kohden ja rauhoitella sillä tavoin itseään. Ryhti lässähti taas pannukakuksi ja jalatkin malttoivat pysyä paikallaan. Oli hauska huomata, että sivummalla Leevi teki samaa eli laski päätään ja rauhoittui. Hevosemme ovat näköjään itserauhoittuvaa sorttia.

Minua pitää rapsuttaa, koska olen lemmikki.
(Kuvituskuva, ei liity tekstiin.)

Lähestyimme rauhassa hevosten ehdoilla "kohteita" ja iloksemme saimme huomata, että vaikka vähän jännittikin, niin mitään paikalta poistumis-yrityksiä ei tullut. Päinvastoin, ovat niin uteliaita nuo meidän suomipollet, että meistä taluttajista turvaa hakien lähestyivät peloitteita korvat hörössä. Jaska osoittautui hieman rohkeammaksi kuin Leevi ja otti ns. kontaktia nopeammin esineisiin ja totesi ne pian vaarattomiksi. Kovasti yritti jopa tunkea mun kanssa saman varjon alle, hih! Pressun ylitys ei ollut Jaskalle mikään juttu edes keväällä, kun sitä kokeiltiin ja nytkin se lompsi muina hevosina yli eestaas ja seisahtui päälle. Leevikin yllätti kaikki kävelemällä vihdoin pressun yli, kun sai aikansa rauhassa sitä tutkia ja maistella. Leevin ilmeet oli aika priceless, kun se katsoi vierestä Jaskan raahustaessa pressun yli. Ihan kuin se olis ajatellut, että ootsie hullu! Tonnehan voi tippua tai jotain! 

Jaska ja Leevi in da house.

Summa summarum

Niin me sitten pyörittiin iloisina sateenvarjojen kanssa ympäri maneesia kuin Laulavissa sadepisaroissa konsanaan raukeat hepat korvat lurpallaan perässä. Ja pim! Eipä pelänneet pollet enää sateenvarjoja. Ainakaan sisällä, missä ei sada. Seuraavaksi treenataankin sitten ihan tosiolosuhteissa ulkona, jos sattuis vaikka jonain päivänä sellainen mäihä, että satais! 

Tein erittäin tiiviin videokoosteen (koska materiaalia oli aika runsaasti, yllättäen) ja pistin vielä tuplanopeudella menemään, että sen jaksaisi edes itse katsoa. Koska ei ole mikään äksönpläjäys kyseinen video, vaan enempikin unenomainen raina, hieman tihenevää jännitystä ja lopuksi suoranainen antikliimaksi. Vaan niin oli treenitkin ja nehän meni silloin just niinkuin pitikin!