 |
| Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston! |
Nyt voitte jälleen ottaa bingotussin tumppuun ja piirtää sen edellisen rastin viereen toisen (ja vähän isomman!) ruksin. Nimittäin, me hypättiin esteen yli!! Ja uudestaan! Kuin teletapit konsanaan teimme toinen toistaan upeampia suorituksia ja saatoin suorastaan kuulla haltioituneen yleisön ihastuneet huokailut aah! ja ooh! ja muutaman likipiti hypyn jälkeen innostuksen kirvoittamat vau-huudahdukset! Ja kansa hurmioitui tekemään aaltoja! Tai no, estetuntia pitänyt Uhri taisi huudahdella !hyvähyvä! mun innokkaiden jeejee-kiljahdusten lisäksi. Mutta siis fiilis oli varmaan sama kuin sillä ratsastajalla, joka täysin puskista voittaa jonkun 160-luokan ja saa täpötäyden halliyleisön vankkumattomat suosionosoitukset. Eli siis aika upea olo. Voittaja!
 |
| Toinen hevosista on vaihtanut väriä, eikä se ole Leevi. |
Mitenkäs me Jaskan kanssa tähän oikein jouduttiin? Työkaveri muistutteli, että jotain pari viikkoa sitten olin sanonut, että en ikinä hyppää! Noh. Viime valmennuksessa oli Valmentaja keksinyt meille kivoja puomiharjoituksia: ensin ravissa ja sitten laukassa! Ja siinä, kun laukkailtiin muina ratsukoina puomien yli kaatumatta ja hengissä selviten, aloin uskoa, että hei, mähän voin vaikka hypätä tällä hebolla! Ja siitä se ajatus sitten lähti!
Oli kuulkaa niin hienoa ajaa puksutella tallille tiedostaen, että kohta hypätään esteitä. Eikä yhtään jännittänyt! Siis vaikka kuinka yritin lietsoa itseäni paniikkiin, en onnistunut. (aikaisemmin olen lähes halvaantunut kauhusta, kun olen edes puoliksi ajatellut, että pitäisköhän hypätä!). Mutta nyt olin tyyni ja sees kuin rannalle viikko sitten ajautunut valaanruho. Ei paljoa puristanut. Järjettömällä itseluottamuksella siis kiilloittamaan pokua ja kohti uusia haasteita!
 |
| Suomiputet, nuo tätiratsut ja tyttökiikuttimet! |
Lämmittelyksi mentiin ravipuomeja. Hallitusti. Sitten laukkapuomeja. Hallitusti. Oli hauska huomata, että Jaskalla oli hirveä imu jo puomeille. Tahtoo sanoa, että kun näytti vaan suunnan, että tonne, niin hepo alkoi oikein pyrkiä kohti puomeja eikä mikään mahti maailmassa olisi voinut estää sitä menemästä niiden yli!
Sitten koitti kliimaksi ja päästiin hyppäämään. Jätettiin toinen laukkapuomi ponnistusta varten ja nostettiin toinen ristikoksi, jolla oli korkeutta noin äkkiseltään selästäkäsin arvioituna metri (tätiratsastajan ja samalle tunnille osallistuneen setämiesratsastajan yhteinen arvio!). Eli n. 20 cm IRL. Eihän siinä sitten muuta kuin poku laukalle, käännös kohti estettä ja suorastaan liitelimme esteen yli. Hallitusti. Huusin heti maahan laskeuduttuamme, että metullaannuudestaan! Ja niin mentiin.
Lopuksi nostimme hieman esteen korkeutta (eli ainakin puoleentoista metriin eli 40 senttiin) ja lopetimme session superonnistuneeseen suoritukseen! Ai ettien että, mikä fiilis! Tätiratsastaja on kyllä nyt niin ylpeä itsestään sekä hevosestaan, että! ETTÄ!
Jälleen siis yksi tavoite saavutettu. Seuraavaksi pitäisi vissiin kaiken loogisen järkeilyn mukaan alkaa juoksemaan siellä maastossa. Siis että mä istun ja Jaska juoksee. Siis istun selässä enkä maassa katsoen, kun ruunani katoaa horisonttiin.
 |
| Mitä rumempi tausta, sitä paremmalta näytät. Vanha viidakon sanonta. |
Ei mulla muuta. Paitsi. JEEEEEEEE!!!!!
Psst. ei kannata laittaa ns. nappuloita kaakkoon, kun katsot videon (ihan vaan vinkkinä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti