Aurinko paistaa ja lunta sataa!

Tässä on hevonen ja tätiratsastaja menossa eri suuntaan. Tätiratsastaja voitti.

Missä se kevät luuraa?

Eipä ole ilmojen herrat hellineet juurikaan meitä kansalaisia ja kaikenkarvaisia tallustajia näin kevään korvilla. Ainakaan, mitä tulee viime päiviin. Mentiin eilen kentälle valmennukseen, koska oli niin ihana ja aurinkoinen sää. Ja olihan se. Just sillä hetkellä. Ja sit satoikin lunta. Ja paistoi. Ja taas satoi mannaryynejä. Ja paistoi. Ja Midnight Hawks (http://ilmavoimat.fi/midnight-hawks) lenteli kentän yli melkoisen matalalla timanttimuodostelmassa kauhean jylinän kera. Ja me vaan mennä puksutettiin välittämättä niistä tuon taivaallista (paitsi mä olin ihan liekeissä ja yritin pulunsilmällä niitä vilkuilla, koska ne on niin siistejä!!!) koska valmennus ja keskittyminen. Äkkinäinen kaviokas saattaisi reagoida voimakkaastikin moiseen yläpuoliseen ilmiöön, mutta meidän pollet ovat hävittäjiin tottuneet, kun näkevät niitä harva se päivä! Itse valmennus meni yllättävän hyvin siihen nähden, että olin ratsastanut Jaskalla kolme päivää aikaisemmin, sitten oli hieronta, talutuspäivä ja lepopäivä. Edelliseenkin valmennukseen menin viime viikolla hyvin valmistautuneena: olin ratsastanut kerran sillä viikolla kahta päivää ennen valppaa (ja sitä ennen oli kolme lepopäivää), koska olin kipeänä. Ja taas toimi hyvin! Eli voinko vetää johtopäätöksen, että valmennusviikoilla on hyvä pitää vähintään kolme vapaata ennen tositoimia?

Kuuluisat seitsemän hyvää askelta.

Esimaastoilua

Mentiin eilisen valmennuksen jälkeen loppukävelemään luottopolle- Leevin kera radan ympäri ja saatiin ihastella edelleen taitolentoa sekä sinistä ja valkoista savua koneiden perässä (ja nuuhkia kerosiinin tuoksua). Onneksi savu oli ihan tarkoituksellista eikä ns. toimintasavua, mikä monesta teknisestä vempeleestä poistuu juuri ennen vekoittimen viimeistä surahdusta (uskollinen, äidiltäsaatuperintösähkövatkaimeni sammui viimeisen kerran teatraalisesti, kun aktin jälkeen paksu savu laskeutui kuiskaten pöydän pintaa pitkin lattialle, oli kuulkaas aika hieno näky - ja kiire vetää töpseli seinästä! Rip vatkain.). Edelleenkään uljaita ratsujamme eivät moiset taitolentohömpötykset kiinnostaneet, vaan pollet lompsivat menemään pitkin ohjin ja näin on maastoilukauden esikausi korkattu! Jee! Ja onneksi radan keskellä olevassa metsikössä ei ollut niitä kesyjä kauriita (joista saimme kuulla vasta urhean lenkkimme jälkeen!). Sehän siitä oliskin puuttunut, että joku häiriintynyt kauriseläin olisi pompannut keskelle tietä (kesää kohti sutjakoituneiden) ratsujemme eteen! Siinä olisi saattanut tulla niin nopea käännös tulosuuntaan, ettei täti- tahi setäratsastaja olis kerinnyt sapelihammastiikeriä sanoa! 

Näillä hoodeilla haisteltiin sitä kerosiinia.

Tänään oltiin menossa oikeasti siis ajatuksen tasolla maastoon eli muualle kuin radalle, mutta peruimme viime hetkellä, koska:
* oli kylmä
* tuuli
* ei tiedetty linja-autoaikataulua (koska joudutaan menemään pysäkin kautta!)
* ei uskallettu (ja keksittiin tekosyitä)
* haluttiin varmistaa, ettei hevoset järkyty liian suurista ja äkillisistä maisemanvaihdoksista

Nukun. Katoa silmistäni. Ei auttanut, tätiratsastaja hyökkäsi puskista.
Jaskan onneksi luvassa oli hierontaa!

Eli mentiin kentällä ja kierrettiin taas rata. Hyvin meni taas pitkin ohjin eikä näkynyt kauriita. Matka taittui niin rauhallisesti, että johan siinä hysteriaan taipuvainen tätiratsastaja ehti kuvitella kaikenmaailman onnettomuudet kuten " entäjos Jaska säikähtää ja hyppää sivuun ja kaatuu tonne syvään ojaan mun päälle?". Helpottaa muuten ihan vatusti maastokammoisen ihmisen maastoilua moiset kauhuskenaariot! En tiedä, mistä moiset kammot kumpuavat, Jaskakin on kiikuttanut mua matkustajana tasan kerran kyseisellä radalla, joten kovin äkkinäinen ojiinsyöksyjä ei ole kyseessä. Ehkä se on tää keski-ikä ja mäenhaluukuollatänäyönä/päivänä- ajatus. Mene ja tiedä. Tänään ei kuitenkaan jännittänyt kuten viime vuonna, joten selkeää edistymistä on tapahtunut! Kumma juttu muuten, kun ne lentsikat pörräilivät yläpuolellamme, en yhtään pelännyt, että ne voisivat syöksyä juuri meidän päälle! Sehän olis kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, sen verran lähellä toisiaan lentelevät!

Miksi olet siirtänyt kakkaani tuonne?

Paremmin meillä meni kuin meidän jälkeen radalle lähteneellä parivaljakolla! Kahdesta vanhuspollesta toinen olikin esittänyt sen verran notkeaa liikehdintää, että ratsastaja oli tempautunut pellolle ja joutunut kävellen kiertämään radan pollen myhäillessä tyytyväisenä vieressä (thihii!). Tämä todistaa vain sen, että pelkoni on aiheellinen! Ja ainekset katastrofiin ovat aina olemassa, ne pitää vain löytää!

Kallista paskaa

Lupasin naapurin tädille hevonkakkaa, joten menin reippaana kottareiden kanssa Jaskan tarhaan paskendaalia keräämään. Jaska oli syömässä päiväheiniään, kun lähestyin kottikärryineni tarhaa. Tavoistaan poiketen Jaska tuli heti portille ihmettelemään, että mitäs mitäs. Ja kun pääsin lupaavan kikkarekumpareen luokse, piti pollen uteliaana tutkia kaikki välineet ja olla kovin mukana touhussa ja vahtia, että milläs asialla sitä nyt täällä oikein ollaan. On se jumatvita kärpele, kun menet hakemaan hevoistasi töihin, se seistä pönöttää nurkassa tympeän näköisenä ja pitkin hampain antaa kiinni, mutta kun menet muina naisina tarhaan touhuamaan, ollaan heti siinä tärkeänä touhuamassa ja huseeraamassa! Hauskinta oli, kun yritin lähteä täyden lastin kanssa pois, niin Jaska patsasteli maailmanomistajana edessä ja kun pyysin väistämään, niin alkoi senpäiväinen poukkoilu ja niskojen nakkelu! Että luuletko noin vain vieväsi minun tuotoksiani täältä pois? 

Tämä on tärkeämpää kuin syöminen.
Eli suomenhevosen mittapuulla ykkösluokan prioriteetti!

Jaska on muuten saanut uuden karsinanaapurin, tamman! Tilanne on jo rauhoittunut, mutta aluksi Jaska piti viedä aamulla ekana ulos, koska hänen suuri hevoisuutensa alkoi muuten kiljumaan. Tässä eräänä kertana vein ratsastuksen jälkeen Jaskan tarhaan (tamman tarha on siinä lähistöllä) ja Jaska hörhötteli tammuskan suuntaan ja käveli irvistäen koko matkan tarhaan! On siinä mulla ruuna. Oikea miesten mies!

Tosissas meinaat viedä mun tuotoksia?

Virallinen tarkastaja.

Moi! Mä oon Jaska, kuka sä oot?