 |
| Älliä ja kukkia. |
Eli koeratsastus vol. jotain. Eväät check. Satula check. Ratsikamppeet check. Järjenääni check. Muzakkia, jos radio ei jaksa check. Matka kohti Rovaniemeä on siis valmis alkamaan. Siis sitä hevosta katsomaan ja koeratsastamaan eli ei mikään hupakoiden hupireissu vaan vakavamielinen elämänmuutosreissu. Lähtökohtaisesti ja henkisellä tasolla olin siis periaatteessa jo ostanut kyseisen hevosen. Hieman kauttarantain järjenääni-Suvi myös asiaa tiedusteli, että ollaanko sitä nyt sitten ihan tosimielellä liikenteessä (kun oltiin kuitenkin menossa vähän kauemmaksi kuin esim. Hankasalmelle tai Muurameen). Kyllä, kyllä, vakuuttelin. Jos se näyttää hevoselle eli joka kulmassa on jalka eikä mitään isompaa vikaa päästäkään löydy, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä astun jälleen hevosenomistajien aateliin!
 |
| Järjenääni on kartalla. |
Itse reissuhan meni oikein rattoisasti, pulinaa riitti ja muutama kuvakin tuli otettua matkan varrella. Palokan motarilla ajellessani totesin, että meillähän ei sitten ole mihinkään kiire enkä suotta ohittele, ehtiihän sinne, Rovaniemelle, ei se sieltä mihinkään karkaa. Juuh. Kuka v*ttu jaksaa ajaa jonkun maisemia ihastelevan karavaanarin perässä perkele! Ja pim, liikenneraivoni oli päässyt irti kahleistaan ja mylvi sieraimet punaisena maata kuopien, valmiina taistoon!
Välihuomautus: yksi pieni pettymys sisältyi tähänkin reissuun. Nimittäin ei nähty poroja! Tai siis nähtiin, mutta vaan juutubessa. Dääm.
No ei vaiskaan. Tie kun alkoi oikenemaan ja kaasujalka vähän painamaan niin mikäs siinä on suoralla rekkoja ja karavaanareita ohitellessa, kun autostakin löytyy ihan kivasti vääntöä ja kiihtyvyyttä. Mutta siis turvallisuuden puitteissa kuitenkin ajelin (Suvilta lähdettyämme meinasin ajaa eka kolarin about 200 metrin jälkeen)!
 |
| Löydettiin tämmöiset ruokalaput ja ihan ilmaiset vielä! |
 |
| Olet tässä. Kiitos tiedosta. Missä? |
Perillä sitten odottikin tämä ihanuus eli the Hevonen. Ja ihan olikin hevosen näköinen ja ah! mikä liinaharja! Nättiyden ruumillistuma! Ja kilttikin, rauhallinen, utelias, ylisanoja ja kaikkee eli aika hyvältä vaikutti kaikkinensa.
 |
| Jasumus |
Noh, koeratsastettiin ja hyväksi todettiin. Sitten oli ohjelmassa se viimeisin ja tärkein eli satula. Mulla nyt vaan sattuu olemaan niin hyvä satula just mun perseelle, että ihan hevillä en siitä luovu. Olinkin leikkimielellä (ihan tosissaan) sanonut, että jos se satula ei ostoehdokashevoselle käy, niin sit ei oo mun hevonen. Juhlallisin menoin laskin Satulan hevosen selkään kuin kruunun Kuningatar Ellun päähän ja kas! Siinä se istui pollen selässä kuin nenä päässä eli nimi alle ja kättä päälle, kiitos ja näkemiin! Ostinpa sitten Hevosen!!! Jee jee! Henkisellä tasolla hypin tasajalkaa, fyysisellä tasolla olin ihan cool. Paitsi saatoin ehkä hymyillä kuin haljennut nauris. Syystäkin! Kukapa sitä ei hymyilisi juuri solmitun kavioliiton jälkeen...
Eihän siinä sitten muuta kuin odottelemaan, että milloin se hevonen ihan niinkuin oikeesti tulee mun elämään eli milloin saadaan kyyti sille järkättyä. Eka oli puhetta, että se tulisi parin viikon päästä, mutta sitten kävikin niin onnellisesti että pohjoisen ravimies oli menossa etelään ja ystävällisyyttään otti mun Hevosen kyytiin ja toi sen tallin pihaan ihmeteltäväksi neljäntenä päivänä road tripistä eli aika pian, hiihaa!
Kylläpä oli jännää ja kivaa ja suurta ja ihmeellistä, kun olinhan jo ehtinyt melkein kolmessa kuukaudessa unohtaa, miltä tuntuu omistaa hevonen. Siispä ihan keltanokkana aloitin hevosenomistamisen. Unelma ja haave oli muuttunut lihaksi!
Eli tässä oli shoppailureissun tulos, olkaa hyvät:
 |
| Tulin, näin ja ostin! |
Perillä oltiin aikalailla puolen yön maissa, hitusen ryytyneinä mutta kuitenkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Hymyssä suin sitten nukkumaan, ai että miten uni maistuikin! Jatkossa sitten kertoilenkin hevosenomistajan arjen ihanuudesta ja kurjuudesta...
 |
| 1100 km eikä tunnu missään |
 |
| Apukuskikin on vielä ihan tuore |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti