Hevosen (sen oikean!) etsimisen lyhyt oppimäärä

Lähtökohdat eli kriteerit kaupan kohteelle:

Ihan  jees punkku. 

*suomenhevonen

*ruuna

*alle 10-vuotias

*ratsuksi sopiva

*osaa perusasiat ratsastuksessa

*ei ruma

*hinta-laatusuhde kohdillaan

*kiltti

*maastovarma

*terve
*mun satulan pitää käydä sille

Noniin! Näillä kriteereillä aloin etsimään uutta hevosta ja voi pojat, että olikin tarjontaa! Tai aluksi tuntui siltä, että sopivia hevosiahan on Suomi pullollaan, ei muuta kuin koppi auton perään ja pollea ostamaan. Ja halvallakin olisi hevosen saanut, ei muuta kuin pari tonttua myyjä(ttäre)n kouraan ja homma olisi siltä erää paketoitu. Mutta. Mutta mutta. Kävikin ilmi, että mun täydellisen hevosen kauppoja tuli aina sotkemaan pari(kymmentä) muuttujaa. Esimerkiksi...

Laitoin siis ilmoituksen feisbuukin suomenhevosmarkkinoille, että nyt olis tädillä paikka hevoselle sekä sydämessä että tallissa, ei muuta kuin tarjouksia otetaan vastaan! Ja niitähän tuli, ihan meinasi onnesta seota, kun selaili toinen toistaan upeampia tarjouksia eri hienoista kavioeläimistä, videoitakin sain nähtäväksi ja niiden perusteella olin jo lähdössä kopua hakemaan. 

Mutta. Mutta mutta.

Onneksi mulla oli tässä projektissa muutama järjenääni (ystäviksikin haukuttu), jotka vähän laittoivat jarrua kärryn perään, ettei ihan lähde homma lapasesta. Ja hyvä niin, sillä alkuun (no myönnetään, myös loppuun asti) kiinnitin huomiota lähinnä siihen, että se hevonen näyttää hevoselta, mitä nätimpi (lue: liinaharja) sitä varmempi kauppa oli syntymässä. Mutta kun järjenäänet katsoivat myös niitä videoita ja näkivät jopa muitakin asioita niissä kuin sen hulmuavan valkotukan, esimerkiksi miten se liikkuu tahi muuta tylsää. Eräskin yksilö pärjäisi varmaan paremmin Sulkavan soudussa kuin kouluradoilla, sen verran kovasti meloi etukoivillaan. Eli ei lähdetty katsomaan sitä ties kuinka monen sadan kilometrin päähän.

Jämsän kesäravit 12.7.2015

Noh, pääsin sentään koeratsastamaankin joitain hepoja ja koska en pidä itseäni minään ratsastuksen asiantuntijana, otin viisaana osaavamman tai järkevämmän kaverin mukaani (koska itsehän päätin lumoutua mitä oudoimmista syistä, kuten hulmuharja ja komea ulkomuoto) etten nyt sitten menisi hulluuspäissäni ostamaan vaikka kolmijalkaista heppaa.

Noh, koeratsastukset menivätkin alkuun ihan jees, kunnes se helmi löytyi! Tai ehkä ennemminkin hiomaton timangi! Bling!! Oli muuten viimeisen päälle hieno, hulmuharjainen hevonen, liikkeetkin näyttivät ihan hyvältä videolla (kyllä, aloin harjaantumaan (en hulmu) myös ulkonäön ulkopuolisiin seikkoihin) ja suurin odotuksin järjenääni-Emilian kanssa sitten matkasimme parisataa kilsaa koeratsastamaan. 

Sepä menikin hienosti se reissu! Emilia ajoi yksin yösydännä kotiin mun autolla ja mä kärvistelin kipujen kanssa Seinäjoen keskussairaalassa. Olikin nimittäin astetta vireämpi peli alla ja aika herkkä pohkeelle, tuli vaan huomattua. Se ratsastus tosiaan päättyi maneesin seinään mun osalta ja olkapää päätti muuttaa pois omalta tutulta paikaltaan vähän takavasemmalle. Nooh, tekevälle sattuu eikä onneksi pahempia traumoja tullut, huristelin sitten taksilla kotiin aamun sarastaessa ja kiitos Kelan, ei kukkaroonkaan tullut isompaa lommoa!

No, kuten viisaampi varmaan osasikin päätellä, en ostanut tätä hevosta (vaikka vähän mieli teki, mutta onneksi järjenäänet pitivät päänsä eivätkä antaneet hevoselle mahdollisuutta!). Vika ei ollut kuitenkaan yksin minussa tai hevosessa, ei ollut vaan match made in heaven ja onneksi asia tuli selville jo ihan suhteemme alkumetreillä!

Tältä kuulostaa järjenääni, kun tätiratsastaja mäjähtää seinään:

No sitten taas ilmoitusten kimppuun. Yksi lähestulkoon täydellinen löytyikin ja nyt oli muuten kaupat lähellä. Siis lähestulkoon. Pieni, harmittomalta kuulostava vaiva siitä sitten piti löytyä klinikalla ja myyjän kanssa päädyimme sitten jättämään kaupat väliin. Toisaalta tässä kävi hyvin, omistaja oli onnellinen kun saikin pitää hevosensa ja mä olin onnellinen, että olin saanut tutustua niin mukavaan hevoseen (aika sairaan hyvännäköinen vielä!) ja mukavaan omistajaan eli tilanne oli win win kuten suuressa maailmassa tavataan sanoa.

Suivikas ja Terho Rautiainen Jämsän kesäraveissa 12.7.2015

Noh, koska en ole tunnettu kärsivällisyydestä, päätin lyödä vähäksi aikaa hanskat tiskiin ja unohtaa koko hevosen ostamisen. Tulee vastaan jos tulee. Ei jaksa enää. 

Tik tak tik tak. 

Melkein tunnin kestin ilman ilmoitusten plaraamista! Kauheat vieroitusoireet! Kato, eihän sitä tiedä, jos se helmi vaikka lipuukin ohi pikku simpukkansa sisällä, kun jääräpäisesti kieltäydyn katsomasta markkinoita. Eli olin taas lähtötilanteessa, mutta keksin sentään pari lisäystä jo olemassa oleviin kriteereihin:

*ei saa olla säpsy

*pitää olla tosi kiltti ja rauhallinen

*täytyy sietää pohkeet kyljissään

*saisi olla iältään lähempänä kymmentä kuin nollaa

*muistinko mainita että pitää olla kiltti, maastovarma ja rauhallinen?

*ihmisen ystävä

*(köh köh) nätti tai siis ei niinku mikään ruma

Dodii, nyt on muuten helppo löytää se hevonen, kun on tarkkaan mietitty mimmonen sen pitää olla! Kyllähän niissä tarjottavissa oli ties minkälaista tapausta, ylisanoja ja kehuja riitti ja kukapa nyt ei omaansa kehuisi, varsinkin jos meinaa tienata parin kuukauden palkan sillä! Mutta kun. Jos ei hevoinen könkännyt jollain kintulla niin vähintään oli muuten huonosti liikkuva, taitamaton tai liian sähäkkä (tai ei minkään näköinen, sori kaikki ihanat hevoset, kyllä jokainen on omalla tavallaan nätti!!!). Muutamaa piti mennä katsomaan, mutta aina tuli niitä muuttuvia tekijöitä, joko minun tai myyjän puolesta, kuten:

*Myyjä: hevonen on jo myyty, varattu tai kaveri ostaa ens viikolla tai valmentaja hoksaa tulevaisuuden ruusukehain ja hevonen otetaankin pois myynnistä parin viikon tehovalmennuksen ajaksi, jonka jälkeen se palaa myyntiin kisatulosten kera sekä paljon isompinumeroisella hintalapulla varustettuna

*Minä: en pääsekään ensi viikolla (lue: en koskaan, sillä järjenääni on todennut hevosen epäkelvoksi könkäksi tai muuten vaivaiseksi, huonosti liikkuvaksi tai ylipäänsä vaan epäsopivaksi mulle tai matka oli liian pitkä ja epäilykset hevosen kykyjen todenperäisyydestä liian suuret)

Jämsän kesäravit 12.7.2015

Että semmosta. No. Olinhan mä jo kesän korvilla joskus nähnyt erään ilmoituksen siellä feisbuukissa. Että voi kun nätti ja kivan kompaktin oloinen heponen, liinaharja ja kaikki. Mutta kun se asusteli vähän kaukana eli n. 550 kilsan päässä, joten kaihomiellä päätin unohtaa sen. Hetkeksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tai oikeastaan siitä, kun eräs järjenääni sanoi, että tossahan se olis sulle hevonen, ensimmäinen, joka liikkuu puhtaasti videolla! Ahaa. Okei. No. Voihan siitä vähän kysyä ja kertoa itsestään sekä mitä hevosesta hakee, noita kriteereitä ei nimittäin ihan joka perusputte täytä. Että kysytään nyt sitten, jokuhan siinäkin on varmaan vialla. Mutta kun ei ollut, kehuttiin hevonen maailman kilteimmäksi ja ihanimmaksi, ihmisen ystäväksi, ei säpsy, ei lähde käsistä, ei riehu, kiltti kuin unilelu että tervetuloa vaan katsomaan sitä. No, kiitos, mikäs siinä sitten. Ei muuta kun järjenääni mukaan ja menokkaat pohjoisen suuntaan! Kerrankos sitä ajelee toista tuhatta kilsaa päiväseltään...

Tarina jatkuu... tai tu bii kontijuud!