Hän syntynyt on vauhti kallossaan

Lainaratsu

Kävin pikku reissussa siipan kanssa (rokkaamassa Tallinnassa) ja Jaskalle piti keksiä liikuttaja siksi aikaa. Koska. Liian monta vapista tekee heposta höpön. Talliltahan löytyi oitis sopiva uhri (http://sebastinas.blogspot.fi/). Sama henkilö, jonka usutin hyppäämään ristikkoluokan tallin kisoissa. Uhrilla on siinä mielessä harmillinen tilanne, että hänen hevosensa on pitkällä saikulla leikkauksen vuoksi, joten ajattelin tietenkin armeliaasti, että olisi varmaan kiva ratsastaakin välillä eikä vaan pyöriä tallilla koristeena. No diili syntyi siis ja yhteistyö näytti toimivan hienosti, joten hyvillä mielin rokkaamaan! 

Uhri & Jaska

Uhri olikin ratsastanut Jaskalla ja hyvin oli mennyt. Kunhan selätti ensin pari ongelmaa. Kuten kuolaimeen puremisen, lapa edellä puskemisen ja muuta pientä. Mutta sen jälkeen oli kuulemma ollut oikein kivaa ja hienoa! Viikonloppuna olis ollut the Valmennus, mutta sattuneesta syystä en pystynyt osallistumaan, mutta kävikin niin onnellisesti, että Jaska pääsi toisen tallikaverin kanssa! Hänen hevosellaan oli tullut vähän jalkaprobleemia, joten jälleen jalona ihmisenä tarjosin sijaiskärsijäksi Jaskaa. Hyvin oli mennyt valmennus, lukuunottamatta pientä kuumenemista laukassa ja kaveriratsukon rodeoesityksen jälkeistä samaistumista kyseiseen touhuun. Vaan onneksi ratsastaja oli hereillä, eikä ns. tilannetta päässyt syntymään. 

On se helppoa kun osaa.

Jaska oli päässyt vielä irtojuoksemaan seuraavana päivänä, joten polle oli saanut purkaa kevätenergiaansa oikein huolella! Kiitos tallikamuille!

Yksi, kaksi, aja!

Sitten tulikin taas Rauha-tädin vuoro ratsastaa parin vapiksen jälkeen. Tarkoituksena oli saada pouni kulkemaan hienosti itseään kantaen (vähän niinkuin Kyra ja Matador). Työskenneltiin pääty-ympyrällä, koska maneesissa oli vähän ruuhkaa ja mentiin ravia. Ja koska Jaska on aiemmalta ammatiltaan ravihevonen, niin raviahan se osaa mennä. Kuten ravuri. Elikkäs kovin vauhdikkaasti ja pää korkealla turpa kohti horisonttia ja selkä notkolla. Kun pitäisi mennä rauhallisesti ja niska korkealla ja turpa kohti maata selkä pyöreänä.

Raveissahan on käytössä volttilähtö, eli hevoset pyörivät aikansa ympyrää ja käskyn saatuaan lähtevät (toivottavasti) ajosuuntaan niin maan perusteellisen kovaa. Mulla alkoi hiipiä mieleen epäilys, että ympyrällä ravatessaan Jaska koki taantumisen raviaikoihin ja luuli jälleen olevansa volttilähdössä. Koska vauhti vaan kiihtyi, kun hänen ravihevoisuutensa odotti maagista kuulutusta: YKSI, KAKSI, AJA! Sen verran epätasaista oli meno, aina kulmasta ulospäin tullessa vauhti kiihtyi mystisestä syystä (volttilähtö?) ja kulmiin tullessa vauhti laantui. Kivahan siinä on sitten poukkoilla kyydissä mukana ja yrittää saada aikaiseksi jotain ylimaallisen hienoa. 

Eikä muuten laukattu, koska 
a. Jaska pyrki siihen askellajiin tuon tuosta ilman lupaa
b. mulla loppui kunto kesken
c. Jaskakin oli aika ryytynyt, mutta olis silti jaksanut/halunnut
d. en hirvinnyt, koska alla oli räjähtävää materiaalia

Löysin rantein.

Ne pienet hetket

Ei se treeni kuitenkaan ihan hukkaan mennyt. Ravattiin semmoiset nelkyt minuuttia ja siitä ajasta mentiin, kuten oli tarkoitus, ainakin puolen minuutin ajan. Yhteenlaskettuna siis ainakin kierroksen verran oli meno oikeanlaista. Mutta tiedättekös, kun ne on juuri niitä hetkiä, kun tuntuu siltä että osaa jotain, hevonen kuuntelee ja on niin saatanan hieno että! Siis ne sekunnit! Ai vitsi, että olin taas ylpeä, kun onnistuttiin (?)! Hetken aikaa. Sitten iski totaalimorkkis, koska tajusin, että enhän mä vittu osaa ratsastaa. Kun kaikki muut saa Jaskan lähes samantien niin hienoon muotoon ja kulkemaan kuin keiju ja mulla vaan tuntu, että väkisin tässä väännetään, että saadaan edes nuo pienet hetket. EVO. Eli et vaan osaa.

Se pieni onnistumisen hetki!

En tiedä, mikä mättää. Onko se kevät, mikä aiheuttaa höpinää Jaskan töppösiin. Vai onko vika yksinkertaisesti vain siinä, että olen niin huono. Mä haluaisin, että touhu olis rentoa ja mukavaa, mutta voin kertoa, että rentous ja ajoittain mukavuuskin oli kaukana siitä! Tosin ei konikaan ole aikoihin ollut noin virtava, joten ehkä osasyynä on kuitenkin kevään aiheuttaman virtapiikki hevoisessa. Mene ja tiedä, mutta minähän en anna periksi!

Toinen sekunti!

Laukkatreeni

Sijaisratsuttaja kävi. Ehdotin sille että pidäpä laukkatreenit, jos se vähän auttais Jaskan päänsisäiseen ahdistukseen. No, Jaska sai laukata. Ja paljon. Mutta kun mikään ei riitä. Jaska olis halunnut laukata lisää! Ja ehkä vielä vähän siihen päälle. Rauhottui se onneksi lopussa ihan kauniiseen raviin ja kantoi itseään ja oli kevyt kädelle. Eli esitti taas sitä Jaskaa, mitä se parhaimmillaan osaa olla. Toisin sanoen: superhieno ja kaunis ja komea ja laadukas ja maailman paras Jaska!

Kokeillaanpa taas vaihteeksi jotain muuta eli länkkäriä ja zen-meininkiä. Auummm. Raauuhaa. Soooo. Josko sillä sais taas vähän energiatasoa alas...

Elävää kuvaa ravitreeneistä:

Ps. Ei muuten ihan heti lopu Jaskalla kunto kesken! Onko se hyvä juttu? Hmmm....