Oikeinpäin, väärinpäin

Puksutusta

Tätä haetaan! Ratsuttajalta se käy.

Mitäpä me? Rauha ja Jaska. No, mitäpä tässä. Kovasti oon yrittänyt löytää sisäisen kyyrani ja saada Jaskan kulkemaan oikeinpäin. Ei sillä, ettäkö armas polleni kulkisi jotenkin väärinpäin kuten jalat taivasta kohti tahi kyljellään tai takaperin, kuten rapu (kulkeeko ravut takaperin?). Oikeinpäin kulkeminen tarkoittaa suurinpiirtein ja tislatusti sitä, että hevoinen kantaa itsensä (tuokin kuulostaa aika idiootilta, niinkuin minä, kohtuu pienikokoinen tätiratsastaja jaksaisin tuota 600 kilon lihamöhkälettä kantaa, daa!) tasapainoisesti paino enemmän taka- kuin etujaloilla, asettuen niinsanotusti ratsastajan alle (mieluummin alle kuin päälle!! Toisinpäin juttu ei oikein toimisi). Tässä haetaan siis ihan yksinkertaisuudessaan sitä, että hevonen työskentelisi takajaloillaan ja nousisi edestä, menisi vähän niinkuin ylämäkeen mutta ilman mäkeä. Olisi höyhenenkevyesti avuilla eli kuolaimella ja pohkeiden välissä. Käyttäisi oikeita lihaksia ja kestäisi kymmeniä vuosia ratsuna. Koska se kulkee oikeinpäin. Ja kaikenkaikkiaan ratsastus näyttäisi kauniilta ja vaivattomalta, olisi samaan aikaan voimakasta, mutta herkkää. Täsmällisesti ajoitettua ja tahdikasta. Harmonia suorastaan tihkuisi suorituksesta ja tapahtumaa seuraavat itkisivät vuolaasti onnen kyyneleitä todistettuaan jotain niin ylimaallisen ihanaa näkyä!

No onpa vaikeeta!

Huomaatteko eron? Se ON vaikeeta! Stana!

Tähän nirvanaan päästäksemme meidän pitää Jaskan kans fiksata ihan muutama pikkuasia.
Eli korjataan nämä:
a. Jaska ymmärtää, mitä tarkoittaa pidäte
b. mä ymmärrän, mitä tarkoittaa pidäte
c. Jaska ymmärtää, mitä tarkoitetaan pohkeella missäkin tilanteessa
d. mä ymmärrän, milloin missäkin tilanteessa annetaan pohkeita
e. Jaska kuuntelee istuntaa
f. mä opin istumaan
g. Jaska oppii kävelemään ja juoksemaan, silloin kun pyydetään
h. Jaska oppii pysähtymään pyydettäessä
i. Jaska oppii kääntymään haluttuun suuntaan pyydettäessä
j. Jaska löytää tasapainon
k. mä löydän tasapainon
l. Jaska oppii kulkemaan suoraan
m. mä opin ratsastamaan


Näistä on hyvä lähteä liikkeelle. Sitten kun yllämainitut pikkuseikat ovat hallinnassa, voidaan alkaa tekemään erilaisia tehtäviä, kuten kävely, pysähdys, ympyrä, ravi, laukka ja mitä näitä nyt on. Täsmällisesti! Sen jälkeen voidaan alkaa hakemaan sitä oikeinpäin kulkemista ja vähän parempaa ratsastusta. Ja tahtia sekä tempoa! Ykskaks ykskaks! Ai että, miten tulee kuulkaa olemaan hienoa, kun päästään siihen pisteeseen! Joskus kymmenen vuoden päästä, ehkä. 

Väärinpäin!

Tällä hetkellä meno on vähän samanlaista, kuin autoa ajavalla mummolla, jonka kaasujalka olisi saanut epileptisen kohtauksen ja auto nykisi eteenpäin välillä hilijoo ja välillä kovvoo. Ja sit se auto pysähtyis ihan tykkänään eikä millään lähtis liikkeelle. Koska sen kytkinjalka on kyllästynyt ja lähtenyt kahville. Eli siis hetkittäin mennään oikeinkin kivasti, ainakin kolme-neljä askelta ja sitten tulee taas mystinen tahtirikko elikkäs kiihdytys. Tai hidastus. Tai pää nousee ylös, koska Jaskalle tulee taantuma kupoliin ja se on taas olevinaan raviradalla, jossa juostaan eri asennossa kuin maneesissa. Mutta silti, niitä hyviäkin hetkiä on, oikeesti! Ja mä oon ihan sikakiitollinen joka sekunnista! Koska, se tarkoittaa sitä, että jompikumpi meistä on tajunnut jotain oikein tai ehkä jopa molemmat (myös vahingon mahdollisuus otetaan huomioon!)! Ajatella, mikä symbioosi: mä pyydän, sä teet! Ah tätä auvoa!

Näytän paremmalta ilman tätiratsastajaa!

Onneksi on valmentajat, ratsuttajat, tallikaverit ja hooteenetti (sarkasmia, huom.)! Mun taktiikkana on kaapia jokaiselta ne parhaat neuvot ja vinkit ja survoa ne päänsisäiseen blenderiini ja saada aikaan vihreää limaa... eiku siis toimiva kombinaatio, jolla meistä, Rauhasta ja Jaskasta tulee maailman paras ja kaunein ratsukko!

Estekisat

Tallilla järkättiin pienimuotoiset estekisat, jossa oli jokaiselle sopiva luokka. Kivaa! Jaskallahan on hypätty about 10 kertaa sen elämän aikana, tossakin luvussa voi olla vähän ilmaa. Ja mähän en oo hypännyt sillä mitään. Ravipuomeja ollaan menty kerran ennen kisoja! Olisin voinut taluttaa Jaskan puomien yli, mutta minäpä olin hurja ja ilmoitin meidät puomiluokkaan! Eli ravata puksutettiin puomien yli (laukkaamisen jätin suosiolla väliin, koska tod. näk. Jaska olis kompastunut niihin!) ja niin vaan kuulkaa suoriuduttiin eka kisoista! Tapu tapu! Valmistauduin kisoihin asiaankuuluvasti tekemällä Jaskalle hienon kampauksen, koska mun mielestä se oli ehkä jopa oleellisempi asia kuin itse suoritus! Tärkeintähän on se, että näyttää hyvältä! 

Ei saa häiritä, kun mä meikkaan!

Onnelliset estekisaneitsyet!

No, menestyksekkään puomiluokan jälkeen tallikaveri sai kunnian mennä Jaskan kanssa ristikkoluokan eli esteradan, jossa oli pikkiriikkisen pieniä esteitä (siis maahankaivettuja, kuten meillä ratsupiireissä tavataan sanoa alle metrisistä esteistä!). Tallikaveri oli toista kertaa Jaskan selässä, edellisen kerran oli joskus loppukesällä noin viis minsaa. Mielenkiintoa lisäsi vielä se, että Jaskalla ei tosiaan oo kovinkaan paljoa hyppyjä takana, joten yhtään ei voinut tietää, juokseeko se esteiden läpi, kaatuuko se, kieltäytyykö se kertakaikkiaan menemästä niiden yli vai juokseeko se päin seinää, kun kuumuu niin ettei mitään järkeä! Tuli vähän semmoinen olo, että työnsin kaverin kuvaannollisesti bussin alle (hihi, juu, kuule hyppää vaan, hyvin se menee, kjeh kjeh!). Tarkoitus oli mennä pääasiassa ravissa, jotta ei lähde hanskasta ja suoda Jaskalle mukavan rauhallinen ensikosketus esterataan. Melko mukavasti he suoriutuivatkin radasta, jokainen este ylitettiin ja vieläpä oikeassa järjestyksessä ja oikeasta suunnasta! Kaunista se ei ollut ja esteetkin oli tosiaan niin vaatimattomia, ettei Jaskan oikeastaan tarvinnut edes hypätä. 

Videossa ensin meidän vaatimaton räpellys puomien yli ja sitten tallikaverin lämmittelyt sekä oikean esteradan suoritus!

Mutta tästä on hyvä aloittaa treenaamaan esteitä! Siis tallikaveri hyppää, minä en (ainakaan vielä). Santun kanssa pääsin vähän estehyppelyn makuun ja joskus kaukaisessa tulevaisuudessa (kun ylemmän listan kohdat on saatu rastitettua!) voin minäkin hypätä Jaskalla. Huomenna onkin puomitreenit, että ei tää pelkkää puhetta oo! Niistä Jaska tykkää, kun joutuu miettimään, mihin ne kinttunsa oikein sijoittaa, ettei kamppaa itseään. Ja sittenhän se olis taas väärinpäin, huoh. 

Tässä vähän mallia mun estehyppelytaidoista kera Santun (rip <3 ). Ehkä on parempi, että Jaska harjoittelee jonkun kanssa, joka osaa. Koska muuten lopputulos voi olla...eh.. tämmöinen :D

Semmottista. Eipä tässä siis ihmeempiä.
Ps. Ollaan myös laukattu!

Jaska ja the esteratsastaja sekä the puskatäti!