Rakkaat

Rakkaat

torstai 7. huhtikuuta 2016

Ilman kuolaimia, ilman jarruja?

Hammaslääkärissä

Jaskan hampaita huollettiin parisen viikkoa sitten ja samalla poistettiin molemmilta puolilta sudenhampaat, mitkä ovat saattaneet vaivata ja aiheuttaa kipua suuhun. Operaation seurauksena Jaska sai pienen kevätloman, jotta ikenet paranevat ennenkuin laitetaan suuhun rautaa. Jaska on myös purrut sen verran kuolaimeen, että yksi poskihammas on kulunut viistoksi ja siitä voi joskus tulla ongelma, jos kuluminen (eli pureminen kiinni) jatkuu. Hevosen hampaan poisto ei ole vaihtoehto tai jos on niin aika huono sellainen eli nyt pitää laittaa mietintämyssy päähän ja keksiä, millä sen puremisen saa loppumaan. Ehdottipa tohtori myös kuolaimetonta vaihtoehtoa, mutta olin ihan että juuei. Jotain jarrua pitää olla, kiitos vaan ja mä haluun elää vielä. Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa sitten.
Meillä on vähän kahdenkeskeistä asiaa, joten voitko häipyä.
No, Jaska lomaili ylen tyytyväisenä ja paistatteli kevätauringossa ja mä sain sitten tehtyä jotain muutakin kun en notkunut joka päivä tallilla. Koirat ainakin pääsivät eroon ylenpalttisista turkeistaan, kun otin ja trimmasin ne (kauheeta hommaa, joka kerta vannon, että ens kerralla vien trimmaajalle ja joka kerta mä kiltisti trimmaan ite, koska oon köyhä ja pihi!). Hmph.
Mä oon kuulemma lomalla, joten otan aurinkoa.

Siitä se ajatus sitten lähti

Sairasloma alkoi lähestyä loppuaan ja tallikaveri ehdotti, että kokeile Jaskalle hackamorea (tavallaan "kuolain" mikä ei ole suussa vaan eräänlaiset vivut turvan molemmin puolin enkä ole koskaan semmoisilla ratsastanut!). Olin taas ihan että juuei. Tai saat toki kokeilla, jos haluat (uskallat!) mutta mä en TOD mene muutaman seisoskelupäivän jälkeen herran selkään ilman kuolaimia! Sama kuin ajais pyörällä alamäkeen ja muistais että niin, mää tosiaan otin ne jarrupalat pois, ettei renkaat kulu. Semmosella ajatuksella heitin sitten taas Uhrin hepan selkään (eli bussin alle, hihi) ilman kuolaimia (eli ilman jarruja) ja jäin harras ilme naamalla seuraamaan tallikaverin ehkä viimeisiä hetkiä. 
Herranjestas sentään, eihän sillä ole edes kuolaimia!
Ja mitä tapahtui: Jaska oli rento ja letkeä kuin jamaikalainen muusikko, ei ollut kiire mihinkään ja kovin tyytyväisen oloinen oli polle vastoin ennakko-odotuksia! Vautsi! Uhri kysyi haluanko kokeilla, mutta en halunnut. Koska olin kauhusta jäykkänä jo pelkästä ajatuksesta ja jos siinä mielentilassa olisin kammenut itseni ratsaille, olisi Jaska oitis napannut tunteesta kiinni ja sitten siinä olisi ollut kaksi kauhusta jäykkää nisäkästä. Eli ei kiitos.

Seuraavana päivänä läksin toivonrikkaana ratsastamaan ihan perusvarustuksella eli kuolaimilla. Mutta voi pettymyksen kanahäkki: Jaska kiukutteli, ryntäili, nosteli ahteriaan eikä pidätteillä ollut toivottua vaikutusta eli vauhti ei hidastunut, päinvastoin. Karjaisin Uhrille, että hae kypärä ja tuu kokeilemaan. Sama meno jatkui. Ei hyvä. Vaihdettiin hakkikset (eli ne hackamoret) ja simsalabim! Jaska muuttui ihan eri hevoseksi: ei juossut ns. alta karkuun, ei kiukutellut ja oli taas tyytyväinen ja rento. Johtopäätös: kuolaimet ei oo nyt kuuminta hottia. Pitihän mun sitten yleisön painostuksen vuoksi mennä kokeilemaan, että mitenkä sitä nyt sitten mennään ilman kuolaimia. Ihan kävelyä tohdin mennä, kun taas jännitti. Kokeiletko ravia, kyseli Uhri. No en kokeile. Ehkä seuraavalla kerralla. Kääk.
On se niin herkkää.

Totuuden hetki

Jaska sai taas vapaapäivän, kun Rauha & kumppanit olivat heppamessuilla ihmettelemässä suuren maailman menoa. Hauska reissu ja älyttömän tyhmiä juttuja, joille piti nauraa maha kippurassa. Etsin jalustinhihnoja ja nahkaohjia. Ostin pinkit blingillä varustetut ratsastushanskat ja pinkin blingillä koristellun pipon. Ja merkkihuovan. Ja magnesiumia varastoon. Eli en siis ostanut mitään, mitä läksin hakemaan. No, kerrankos sitä naisihminen tekee heräteostoksia, tsihii.
Timangihanskat, ai miten hienot!
Oikein merkkihuopa (oli niin halpa!). Kyllä Jaskan nyt kelpaa.


Sitten koitti se päivä, kun mun piti könytä satulaan ja ratsastaa hackamorella. Tein mentaaliharjoituksia ja kuvittelin, että Jaskalla on ihan normikuolaimet suussa, ettei menis ihan liian jännäksi. Alkuun Jaska oli rauhallinen, sitten ravattiin ja Jaska oli edelleen rauhallinen. Tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymisiä ja Jaska oli edelleen rauhallinen. Ja rento. Ja hirrweeen kiva! Ja Rauhakin oli rauhallinen ja rento ja kauheen onnellinen. En halunnut lietsoa itseäni kauhun partaalle, joten ei laukattu. Ehkä sitten joskus. Mutta yllätyin, miten herkästi polle reagoi pidätteisiin ja pohkeisiin, kun ei tarvinnut tapella kuolaimen kanssa. Siistiä!
Mummohevosen korvat pitää asentaa eteenpäin.
Jaskan korvat ovat vapaaehtoisesti höröllä.
Tallikaveri piti meille ja Uhrille & mummohepalle istuntatunnin. Jaska oli jälleen jees, sitten tuli käsky että laukataan. Eiiih! Paniikki! Armoton ope ei antanut vaihtoehtoja ja kohtahan me sitten viiletettiin laukkaa pääty-ympyrällä. Paitsi että Jaska ei viilettänyt vanhaan malliin vaan laukkaili ihan muina hevosina vailla kiirettä ja me oltiin molemmat niin maan perusteellisen rentoina. Tehtiin jopa useampi laukannosto, mikä aiemmin on ollut kovin haasteellista konin kuumumisen takia. Vaan ei ollut merkkiäkään kuumumisesta, toki odotti innokkaasti että joko saa laukata, mutta ei mitään verrattuna aikaisempiin kertoihin. Jiihaa! Arvatkaapa, oliko Rauha onnellinen, kun Jaska oli onnellinen ja me oltiin yhdessä niin ällöttävän imelän onnellisia ettei meinattu nahoissamme pysyä!
Ai poseerataan? Näinkö? Kyllä Jaska osaa!
Tästä sitten jatketaan hackamorella toistaiseksi ja jossain vaiheessa kokeilen jotain kuolainta, mutta nyt tavoitteena on rentous ja hyvä mieli eikä väkisin vääntäminen ja "tappelu". Uskon siihen, että kun heppa on tyytyväinen ja rento niin ratsastajakin on tyytyväinen ja rento. Ja kun ollaan tyytyväisiä ja rentoja, kasvaa luottamus. Ja kun luottamus kasvaa, voi oppiakin jotain. Ja sille tielle haluan lähteä Jaskan kanssa. Ja ennenkaikkea haluan, että Jaskalla on hyvä olla ja meillä on yhdessä kivaa. Koska se vaan on niin <3
Ollaan just laukattu ja niin on iloista ilmettä, että!
Laitanpa vielä liikkuvaa kuvaa, kun Jaskalla ratsastetaan eka kertoja hackamorella. Alussa on Uhri, joka kokeili kyseistä kapinetta eka kertaa Jaskalla, sitten mun ravailua ja viimoseks sitä laukkaa, ah!


Jaska kiittää ja kumartaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti