Nelijalkaiset terapeutit: Joko se kesä tuli?

Rento polle metsässä.

Kukkuu

Kuulin tänään tallilla käkösen kukkuvan. Tallin kesäasukkaat eli pääskyt ovat myös muuttaneet takaisin harrastamaan lisääntymistä, ovia ei siis laiteta kiinni ennenkuin tirpat ovat syksyn tullen vaihtaneet maisemaa! Koirien kanssa aamulenkkeillessä tuoksui tuomi muhkeasti sateen jälkeen kuin hajonnut halpa hajuvesipullo. Jokohan sitä uskois, että kesä on, jos ei nyt ihan huulilla, niin ainakin nurkan takana? Jaskastakaan ei lähde enää sanottavasti karvaa, karvanvaihdonhan se aloitti hyvissä ajoin eli helmikuun lopulla ja viimeisiä tuppoja viedään. Johan tässä sitten saa nauttia pari kuukautta sileästä ponista, kunnes pörröytyminen taas alkaa...

Ääh. Onks pakko aina pysähtyä ottamaan kuvia?

Kävimmä Maastoratsastajan kanssa "maastoilemassa" eli kierrettiin pikku lenkki muualla kuin tallin välittömässä läheisyydessä ja kylläpä Jaska oli onnellinen. Lötköpötkönä kävellä löntysteli rennon letkeästi eikä mikään aiheuttanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä, varsinkin kun Rauha oli apostolinkyydillä ja selässä pönötti varma ratsastaja, joka ei turhaan maalaile worst case scenario-mielikuvia kuten eräs nimeltämainitsematon arka puskatätiratsastaja. Mukavaa oli, Jaska sai mutustella aimo tukon vihreää lenkin päätteeksi ja kaikilla oli kivaa!

Tämä on vain harjoittelua laidunkautta varten.

Onko idyllisempää näkyä kuin sinitaivas,
vihreä nurmi ja ahne suomenpolle?

Kato kameraan! - No mutku tuolla on jotain...

Laukkaa ja laukkaa ja vielä kerran laukkaa

Laukkaaminen alkaa olla lähes arkipäiväinen juttu meille, vihdoinkin! Tähän asti ollaan laukattu visusti pääty-ympyrällä, koska Jaska jaksaa paremmin pitää itsensä ns. kasassa kaarevalla uralla ja mua on kertakaikkiaan hirvittänyt ajatus laukata suoraan (koska sehän voi lähteä käsistä ja sit mä lennän päin seinää ja vähintään kuolen!). Mutta. Tällä viikolla yksin puksutellessamme sain ihan hurjan päähänpiston: ohjasin Jaskelin ympyrältä kohti suoraa uraa ja siis laukassa ja sehän menikin ihan hienosti: ei lähtenyt koni lapasesta eikä kaatunut! Tänään mentiin jo vähän enemmän suoralla uralla ja Jaskahan paransi laukkaansa kuin sika juoksuaan! Ai että oli kuulkaa kivuuden huippua! Muutenkin Jaska on edelleen ollut ihan tosi mukava ratsastaa ja pysynyt pääosin rentona ja vaikka olisikin välillä vähän kiihtymyksen tilassa, on se pystynyt nopeasti sieltä laskeutumaan maan tasalle. Onhan se eri veikeä fiilis mennä ratsastamaan ilman että jännittää tai odottaa koko ajan jotain kamalaa sattuvaksi. Jaskakin taitaa tykätä siitä, että Rauha-puskatäti on rento ja kiva ja siihen voi luottaa. Ja kun Jaska luottaa niin Rauhakin luottaa ja sit taas Jaska luottaa enemmän ja niin edespäin!