Vaikeuksien kautta voittoon

Loistava Jaska!

Superjaska

Olimma valmennuksessa pari päivää sitten, enkä voi muutoin kuvailla heppaa ja sen suoristusta kuin sanalla SUPER! Meni vaan niin hyvin! Edelleenkään emme esitä mitään maailmanluokan liikkeitä eikä meno aina hivele katsojan silmiä tai tuota vau-elämyksiä (muille kuin mulle!). Mikä siinä sitten oli niin ihmeellistä, että muistan varmaan, jos en ihan ikuisesti, niin ainakin tosi pitkään tämän käänteentekevän session? No miepä kerron:

Minä olen nyt päiväunilla, joten read my lips: get lost.

1. Jaska oli rento ja sen seurauksena kuunteli, mitä mä pyysin siltä
2. Mä olin rento mikä varmaan osaltaan myötävaikutti Jaskan olotilaan
3. Sain konin hidastamaan ravissa, josta seurasi hienoa ravia selkä ja niska pyöreänä
4. Tästä seurasi se, että mulla oli silmät ja huuli pyöreänä
5. Selvisimme kunnialla pienestä kiihtymyksestä, kun Jaskan mielestä oli laukkojen vuoro ja Open (ja mun) mielestä ei
6. Tehtiin useampi laukannosto eikä kuumumisesta näkynyt merkkiäkään
7. Jaskan ja mun yhteistyö sujui hyvin: Rauha hymysi taas kuin haljennut nauris ja Jaska huokui olemuksellaan tyytyväisyyttä ja sitä kuuluisaa rentoutta
8. Opekin kehui meitä kovasti

Silloin on hauskaa kun on kivaa!

Että semmoinen valmennus. Ihan huippufiilis ja suorastaan euforia sen jälkeen. Ja ihan helvetinmoinen jano, koska joku nimeltämaitsematon urpå ei ollut ottanut vesipulloa tallille (sama urpå, joka ratsasti ulkokentällä edellispäivänä infernaalisessa auringonpaahteessa fleecepusero päällä, koska flunssanpoikanen). No, onneksi tallilla on hana, josta tulee vettä, eli nou hätä. Ryys ryys.

Maistuis varmaan sullekin!

Valmennuksen jälkeen Jaska säikähti puomilla lepattavaa loimea niin, että piti kurvata mun selän taakse sille puhisemaan. Oli hauska katsoa, kun jo melkein samantien Jaska laski päätään alas ja rauhoitteli itseään. Sitten uteliaisuus voitti ja käytiin katsomassa ja nuuhkimassa (no mä en sentään nuuhkinut) peloittavaa kohdetta ja eipä se enää ollutkaan mikään mörkö. Hassu hevonen! Ehkä meidän maastakäsittelytreeneistä on ollut jotain hyötyä.

Muisteloa

Ulkokausi korkattu!

Rupattelin tässä yks päivä tallikaverille, että muistatkos, kun sanoin silloin viime kesänä, että olispa kivaa, kun tulis joskus se hetki että :

a. pääsis pollen kanssa maneesiin ilman, että jonkun pitää aukoo ja sulkee meille ovia
b. vois ratsastaa ihan muina täteinä maneesissa yksin tai muiden seassa
c. ei jännittäis koko ajan joku normaali asia (kuten edellämainitut)
d. uskaltaispa ravata
e. ehkä me sit ens kesänä jo laukataan


No, nytpä me eletään niitä hetkiä ihan livenä. Kyllä mä silloinkin tiesin, että asiat arkipäiväistyvät ja luottamus kasvaa puolin ja toisin. Mutta että näin pian! Pitää asettaa uusia tavoitteita pikapikaa. Ekana tulee mieleen maastoilu. Seuraavana maastossa liikkuminen muussakin askellajissa kuin käynnissä. Siis tarkoituksella ja hallitusti. Siinäpä sitä onkin Rauhalle taas jännitysmomentteja tarpeeksi. Mutta ehkäpä me jonain vuonna mennään rallatellen (vai rallitellen?) metsänsiimeksessä ja molemmilla on kivaa (eikä niin että koni kiitolaukkaa pillastuneena ja tätihenkilö pelkää henkensä edestä!!). Vaan sillein nätisti, niinku vauhdikkaasti, mutta kontrollissa. 

Puhtopolle

Helleaallon innoittamana pesin Jaskan oikein putipuhtaaksi ja taisipa polle nauttia hemmottelusta täysin siemauksin! Eikä mennyt edes heti piehtaroimaan, kuten tallikaverin heppa kiitoksena urakasta. Ehei! Jaska jäi herrasmiesmäisesti mutustelemaan heiniä ja antoi auringon hoitaa lopun kuivattelun. 

Hevonen kuivatuksessa.

Äitienpäivänä kävin tietenkin taas viettämässä laatuaikaa tallilla, laukkailtiin ja muuta kivaa. On se vaan niin hienoo omistaa tuommoinen kultakimpale! Kaikki rahathan siihen menee, mutta on se joka sentin arvoista! Ja sitäpaitsi, kissa on köyhien lemmikki (on mulla kissakin, köh köh)! 

Pesupaikalla.

Ps. Treenailtiin taas pitkästä aikaa trailia eli pujoteltiin ja peruuteltiin ynnä muuta länkkäritouhua. Hienosti sujui VOU-pysähdykset ja yhden ohjan pysähdykset ja sen semmoiset. Välillä on kiva tehdä jotain muuta kuin vääntää sitä "sileää" kyllästymiseen asti. 

Melkoinen huuliveikko tuo Jaska!