Rakkaat

Rakkaat

perjantai 4. syyskuuta 2015

Ja taas on kaikki niin ihq!

Asennevamma

Mietin tässä aamupäivällä, että mitenkäs se alku oikein menikään Santun kanssa noin niinkuin omasta mielestä. Ja siinähän se tulikin, nimittäin ei sekään nyt alkuun mennyt ihan kuin strömssöössä, oikeastaan aika kehnosti ottaen huomioon, että olin aina ihan kauhuissani, kun menin yksin tallille etteinytvaansattuismitään- mentaliteetilla. Ja siitä se vaan kuulkaa lähti, vuosien työn tuloksena oli niin kova luotto hevoseen ja tiesi jo etukäteen mitä se milloinkin tekee. Mutta tosiaan, vuosien! Että eipä tässä kannata hätiköidä vaan antaa molemmille aikaa, sekä itselle että Naskalle niin hyvä tulee! Kun hyvinhän sen kanssa oikeesti menee, mulla on vaan aina niin pirun kiire. Kaikkimullehetinyt. Mutta ei enää. Näin. Kyllä nainen vaan on viisas!

Polle myötäsi ihan omaehtoisesti! '
Halusi vissiin varmistaa että tajuan hänen polleutensa olevan ihan cool.
Tämäkin asento on ihan Jaskan omakeksimä, en pyytänyt mitään!


Maastoilua

Vähänkö synkkää!
Nyt on pakko keulia! Käytiin tänään Jaskan kanssa maastoilemassa jo tutuksi käyneellä reitillä. Tällä kertaa MINÄ olin selässä ja kaveri joutui kävelemään! 

Kaikki meni niin hienosti, Jaska sai lompsia löysin ohjin eikä suuremmin edes kyttäillyt mitään, paria roskapönttöä ja yhtä pihaa, missä on kaikennäköistä juttua esillä. Ja ehkä oli vähän jännittynyt tiheän kuusiaidan kohdalla, ehkä sekin puhui sille, mene ja tiedä. No mutta kuitenkin, jos lähti polle vähän tihentämään askelta sanoin rauhoittavasti että soooo... Ja kas, niin rauhoittui tahti! Testasin varmuuden vuoksi myös pysähdyksiä monenmonituista kertaa ja kyllä!

Sehän siis osaa pysähtyä ja nykyään jopa seistä rauhassa paikallaan, vaikka ollaankin lenkillä! Uijui! Käytiin lopuksi vielä kiertämässä se rata missä viimeksi mentiin vähän eri vauhtia, mutta eipä sielläkään ollut mitään hätää, lompsista vaan. Polle oli jo niin rento, että muutaman kerran tarttui jo kaviot maahan ja meinasi mennä nokalleen.

Näin ollaan metsässä.
Vielä ihmeteltiin työkoneita ja varsoja sekä käytiin ihan traktorin vieressä, eipä tuntunut missään. Ihanaa, sain luottaa polleen ja polle minuun! 

Ahaa. Tämä on siis työkone. Ja näköjään pysyy tuolla pellolla.

Varsoja ihmettelemässä. 
Jaska oikein huokui rauhallisuutta tänään, taisi nauttia sekin leppeästä kävelystä ilman erityisiä osaamisvaatimuksia. Mä ainakin nautin!

I <3 omena

Palkaksi Jaska sai rapsutuksia ja omenaa sekä pari päivää off duty! Sydänhymiö!

Häviäisköhän toi, jos mä pistän silmät kiinni?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti