Ravia!

Edistystäpä hyvinkin

Länkkärin rentouttama pouni.

The Ratsuttaja kävi taas alkuviikosta kertomassa Jaskalle, kuinka sitä oikein ollaan ratsuna. Että miten mennään hiljoo ja kovvoo, mutta sen selässäolijan pyynnöstä. Ja osasihan se! Oikein oivasti meni jälleen mussukkani, vaikka kuulemma on kovinkin eteenpäinpyrkivä, ehkä jopa hieman kuuma (toi helpottaa mua muuten ihan säätänän paljon! NOT!), mutta silti ihan hallittavissa oleva kaviokas kuitenkin. Olen pikkuhiljaa tulossa siihen tulokseen, että hevosellani on enemmän intoa kuin älyä (kuten omistajallaankin!), mutta hyvällä tavalla siis tietenkin! Toinen kun vaan on niin kovasti oppivainen yksilö ja haluaa yrittää, mutta kun se vanha tausta siellä pikkiriikkisten hevosen aivojen perukoilla vielä puskee pintaan menohaluna eli kun on tottunut siihen että kun juostaan niin juostaan kovaa, niin se moodi on melko haastavaa kytkeä pois päältä ja kanavoida yli-innokkuus oikeaan paikkaan eli perseeseen (siis takajalkoihin). Mutta hiljaa hyvä tulee, ratsutuksen tahti on kuitenkin jokseenkin maltillinen, joten turha odottaa, että heppa muuttuisi heti kuin taikaiskusta. Suunta on kuitenkin oikea! Ratsuttaja on eri taitava ja saa hevosen kulkemaan hienosti, tasaistahan meno ei tietenkään vielä ole aina vaan pieniä tahtirikkoja tulee tuon tuostakin, mutta annettakoon se anteeksi potentiaaliselle kouluratojen ruusukehaille. Onhan se vielä niin kovin raaka ratsu (mikä on vihreä ja puksuttaa ympäri kenttää?). Olen erittäin mieltynyt Ratsuttajan otteisiin ja tapaan käsitellä ja kouluttaa hevosta. Tiukka, mutta lempeä. Vaativa, mutta ymmärtävä. Järkevä ja todellinen hevosen ystävä! Mistä näitä Helmiä oikein tulee? Jos olisin kirkkoon päin kallellaan, tunnettani kuvailisi ehkä parhaiten sana siunattu. Mutta kun en ole. Joten olen onnellinen. Iki-sellainen. 

Moi. Olen Jaska. Tämmöinen perusjantteri.

Jaskalla on aikas hyvä laukka jo nyt, vaikka tasapainoa ja voimaa (sieltä perseestä) toki puuttuu. Mutta silti! Olen aina suorastaan äimistynyt, kun katson, kun hevoseni laukkaa kepeästi ja ponnekkaasti ja olen jopa näkevinäni pienen liitovaiheen (=kaikki jalat ilmassa yhtäaikaa hetkellisesti), mikä ei ole mikään itsestäänselvyys kaikilla suokeilla, varsinkaan ex-ravureilla. Mutta lepuutan mieluusti silmiäni, kun Jaska ja Ratsuttaja työskentelevät, on se niin siistii! Typertynyt hymy naamassa törötän kentän reunalla.

Mun vuki!

Heippa kuusi!

Piti mennä seuraavana päivänä tallille, mutta eräs setämies tuli ja kaatoi meidän pihasta semmoisen 40-metrisen kuusen, niin piti jäädä savottaan (olkapääni, se vammautunut, ei tosin arvostanut rehkimistäni). No eipä vapaapäivä pahitteeksi ole (ainakaan mulle) ja seuraavana päivänä polle olikin intopiukkana portilla, kun menin hakemaan sitä sisälle puunattavaksi. 

Menimmä kenthälle länkkäriajatuksella. Eli treenattiin käynnissä pysähdyksiä, pikkuympyriäisiä ja peruutusta. Olin vaikuttunut! Koska VOU-pysähdys oli aikalailla just eikä melkein. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Peruutuskin alkoi sujua (ei niin hienosti kuin länkkäopella) ja pyörimiset menivät lähes ilman käsiä, vähän näytin ohjalla että tuohon suuntaan, kiitos, kinttua kylkeen ja avot!

Typerä kuvakulma.
Ja ihan tarkoituksella!

Sitten ajattelin, että ravataanpa vähän. Ajattelin! Ja tjong! Joku veti sekin kireälle, hevosen alakaula pullahti esiin ja pää kohosi pilviin ja polluxi muuttui kovin pyrkiväksi. Että joko saa juosta, joko? No eipä ravattu. Mun pitää oikeesti kohta alkaa meditoimaan tai jotain, eihän tästä tuu hevon paskaa! Jatkettiin kylmän tyynesti harjoituksia käynnissä ja siihen oli tyytyminen, pollekin rentoutui ja oli taas mukava oma itsensä. Tallikaveri sanoi, että kyllä mun pitää jossain vaiheessa alkaa ravaamaankin, muuten nousee kynnys. Kyllä. Jossain vaiheessa. Nyt ei ollut se vaihe.

Jossain vaiheessa

Harmi, kun kesälomakin loppui, enkä pääse enää joka päivä tallille, koska joudun toteuttamaan "kutsumustani" (kutsumus, my ass! Rahan takia sitä töitä tehdään!). Eli taas vapis pollelle, koska (vitun) iltavuoro. Kävin mentaaliharjoituksen kotona, että seuraavalla kerralla ihan aikuisten oikeesti ravataan. Ja sillä mielellä sitten tallille. Lähtökohdat olivat mitä parhaimmat! Olin valmis taistoon. Itsensä mukavaksi levännyt polle bongasi minut ja hörisi kovaan ääneen! Sydän! (Ensin en ollut ihan varma, että höriseekö se ihan oikeasti, kun turpa väpätti, mutta sitten tulikin jo ihan kunnolla ääntä.) Höhöhöhööö. Ai että miten ihana tunne, kun sydämesi valittu noteeraa sinut lempeästi Parasta elämässä (tai ainakin melkein)!

Korvani nääs lerputtaa!

Sissus saatana näitä ötököitä!

Päätin mennä maneesiin, kun pihalla on niin kamalasti inhoittavia öttiäisiä, jotka lentävät silmiin ja purevat kypärän alta ja kiusaavat mun polleparkaa. Siispä sisälle, vaikka sää oli mitä kaunein. Tallikaveri tuli varmistamaan, että pysyn suunnitelmassani (kerkesin jo käytävällä uhota, että nyt muuten ravataan, heh). Alkuun kävelyä ja tuntuman hakemista. No, ei välttis ollut ihan niin tuntumalla kuin Ratsuttajalla, mutta kelvatkoon. Sitten siirryimme raviin. Ja mitä tapahtui? No ei mitään! Tai siis polle ravasi ja siirtyi käyntiin, kun pyysin. Sitten se olisikin taas halunnut juosta, mutta mepä käveltiin taas rauhoittelumielessä ja vasta sitten taas raviin. Sitten tehtiin siirtymiä, käynnistä seis ja käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Siirtymät ravista käyntiin eivät olleet ihan niin sujuvia kuin olisin halunnut, mutta (epäilemättämuttakun) toisaalta, kyseessähän on kuuma poku (kipikipi), niin voinen katsoa sormieni läpi muutaman epämääräisen luisuminen. Lopuksi vielä käveltiin ja kas! sieltähän alkoi tulla ihan selkää käyttöön ja kevyttä etupäätä ja sitä tuntumaa! Tapu tapu! Hyvä minä! Fanfaari! Töttöröö! Että olikin hymy herkässä ja voittajaolo! 

Luppakorva! Ravistus!

Pollekin huokui tyytyväisyyttä ja rauhaa, joten palkitsin sen parilla (luomu)omenalla. Ja rapsutuksilla just siitä oikeasta kohdasta, jotta Jaska sai myös venytellä ylähuultaan (venyttely on tärkeää!). On se kyllä ihana hepo. Onnellisuuteni ehtymätön lähde. Johan tässä sydän pakahtuu, ah ja voih!

Mikä toi keltainen piste on? Ufo?
Jaska sädehtii kilpaa auringon kanssa :)          

Ihanuuden ruumiillistuma!