Rakkaat

Rakkaat

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Käymme yhdessä ain', käymme aina rinnakkain...

Apua, meillä on paha kallistuma!
(anteeks, tosi huono vitsi)

Jaskalla on ongelma. Nimittäin koordinaatio- ja tasapaino-ongelma. Jalat meinaa mennä aina välillä vähän solmuun, koska onhan se nyt ymmärrettävästi eri vaikeaa hallinnoida kaikkia neljää raajaa yhtäaikaa, varsinkin kun tuo aivokapasiteetti ei hevosella mikään suuren suuri ole (ei kerrota niille, ettei hummille tuu paha mieli, hys!). Välillä uljaalla ruunallani siis vaikuttaa olevan kaksi vasenta jalkaa. Eikun neljä. Eiku... No, pointti lienee tehty selväksi.

Taas omenaylläri vaivanpalkaksi!
Ihana toi mun Rauha-täti!
Asia ilmenee siis ihan silviisii, että kun Jaska juoksee ympyrällä, alkaa maan painovoima vetää puoleensa kohti keskipistettä (eli minua! koska olen ympyrän keskellä eli maailman napa!). Polle on siis kallistunut (onneksi ei pulu, ehhehe ehhehe!) ja arvatkaapa, auttaako se yhtään asiaa, jos siellä polleparan selässä keikkuu vielä (reilusti) alle sata kiloa hötkyvää tätiä. No ei auta, koska sitten käy niin, että siinä on kallellaan sekä polle että täti. Ja tarpeeksi kun kallistuu, niin sitten voi pian maa kutsua. Ja sitähän me emme halua, koska a. siinä voi sattua ja b. se olis ihan v*tun noloa! Hei daa! 

Tästä syystä olen saanut ohjeistuksen harjoittaa hevoseni tasapainoa juoksuttamalla sitä liinassa. Eikä ole kyse nenä-tai pöytäliinasta vaan pitkästä narusta, jota hevoisen käsittelyssä käytetään, jota kutsutaan liinaksi. Ja jotta treeni olisi tehokkaampaa, tulee hevonen varustaa juoksutusvyöllä ja sivuohjilla, jolloin polle saa kätevästi siinä samalla juostessaan hakea sitä kuuluisaa ja salaperäistä kuolaintuntumaa. Helppoa kuin heinänteko (paitsi tänä ns. kesänä taisi olla kaukana helposta sekin homma!). 

Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Mutta kun. Eka se polle pitää saada kulkemaan siinä ympyrällä ihan itekseen ja ihmisen pitäisi pyöriä siinä keskellä ettei naru kierry ympärille, voi tulla muuten kohtuu tukalat paikat. Toki siitähän pääsis niin, että polle vaan käskystä vaihtaisi suuntaa naps ja vyyhti olisi taas auki! Mutta niin, siis eka polle kävelemään ympyrälle. Check. Sitten ravia. Kyllä, se ravaa, mutta alkaa kovasti suuntautumaan kohti keskustaa, joten pitää toimia. Tosi hevosnaisellahan olisi toisessa kädessään juoksutuspiiska, mutta mullapa ei ollut. Siispä lähestyin määrätietoisin askelin aina hevosen lapaa jotta se väistäisi ulommaksi. Ja näin tapahtui. 

Sitten laukkaa (Jaskahan on niin viisas, että se osaa sanoja, kuten ravi, laukka, vou, soo, pruu jne.) Mutta aina ei huvita (ja taas olisi piiskasta apua!), joten pitää keksiä jotain muuta. Minäpä keksin! Kehonkieli! Olisiko tämä ns. hevosviittomaa? Videolla havainnollistuu mainiosti, kuinka saan Jaskan laukkaamaan yksinkertaisesti laukkaamalla itse vieressä :D Piti olla oikein hillitty ja hienovarainen, sillä reaktio oli tosi voimakas ja jos minä olisin "laukannut" kuin testosteronin kyllästämä sonni kevätlaitumella, olisi Jaskakin varmaan lähtenyt semmoiselle laukalle, että Rauha-täti olisi vetänyt kyntöojaa maneesin pohjaan narun, anteeksi, liinan perässä raahautuessaan! Ja koska mua niin kovin nauratti meidän yhteinen laukkaaminen, päätin jakaa sen sitten muillekin. Voisikohan tästä kehittää jonkinlaisen hevostanssin (vrt. koiratanssi)? 

Alla linkki videoon:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti